Pikkuvasikoiden kasvu ja terveys iglukasvatuksessa
Avainsanat:
vasikat, kasvatusympäristöt, kylmäkasvatus, iglut, kasvu, terveysAbstrakti
Kokeemme tarkoituksena oli tutkia vasikoiden kasvua ja terveyttä iglukasvatuksessa ja perinteisessä
sisäkasvatuksessa. Koe tehtiin MTT Maaningan toimipaikassa maalis-kesäkuussa 2009. Kokeen 19
sonnivasikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona
iglussa (2 vasikkaa/iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina).
Vasikkaiglut olivat 1,2 x 2,0 m ja niiden edessä oli etukarsina 1,2 x 1,5 m. Sisäkarsinat (1,2 x 3,0 m)
oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäiskarsinaa. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeena
olkea. Vasikat siirrettiin koeympäristöihin pareittain sitä mukaa kuin ne syntyivät. Kokeen alkaessa
vasikat olivat 4,3 ± 1,7 vrk ikäisiä ja kokeen päättyessä 73,5 ± 1,6 vrk ikäisiä. Vasikoille tarjottiin
lämmintä hapanjuomaa tuttisangoista 8 l/vrk. Juomalta vieroitus alkoi vasikoiden seitsemän viikon
iässä. Vasikat saivat vapaasti kuivaa heinää sekä teollista täysrehua korkeintaan 3 kg/vrk/eläin. Juomavesi
tarjottiin lämpimänä juottojen yhteydessä. Vasikoiden rehun syönti mitattiin päivittäin ja kasvua
seurattiin punnituksin kahden viikon välein. Vasikoiden terveydentilaa seurattiin päivittäin ja 42,2
± 7,0 vuorokauden iässä vasikoilta otettiin ulostenäytteet ja syväsivelynäytteet hengitysteistä taudinaiheuttajien
kartoittamiseksi. Dataloggerit mittasivat iglujen ja karsinoiden lämpötilaa. Muuttujien tilastollinen
testaus tehtiin lineaarisella sekamallilla. Igluissa mitattu alin lämpötila kokeen aikana oli maaliskuussa
-16,5 °C ja ylin lämpötila kesäkuussa +35,7 °C. Sisäkarsinoissa lämpötila pysyi tasaisempana
(min +10,1 °C ja max +25,1 °C). Sisävasikat söivät kokeen aikana keskimäärin 37 % enemmän
väkirehua ja 26 % enemmän heinää kuin igluvasikat (P<0,05). Sisävasikoiden kokonaissyönti (kg
ka/eläin/vrk) oli kokeen aikana keskimäärin 17 % ja energian saanti (MJ/eläin/vrk) 13 % suurempi
kuin igluvasikoilla (P<0,01). Sisävasikat kasvoivat keskimäärin 16 % paremmin kuin igluvasikat.
Lehmävasikoiden kasvussa ei ollut eroja käsittelyjen välillä (keskimäärin 817 g/vrk), mutta sonnivasikat
kasvoivat paremmin sisäkarsinoissa kuin igluissa (983 vs. 753 g/vrk, P<0,001). Vasikoilla ei
ilmennyt hengitystietulehduksia, mutta ripulia havaittiin kymmenellä igluvasikalla 2,9 ± 1,3 päivän
ajan ja kolmella sisävasikalla 2,3 ± 1,2 päivän ajan. Vasikoiden rehun syönti ja energian saanti olivat
pienemmät igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Päiväkasvu kärsi etenkin igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla.
Rehun ajoittainen kosteus ja kylmyys mahdollisesti heikensivät igluvasikoille tarjolla olleen
rehun maittavuutta. Ruokinta-astioiden sijainti iglujen ulkopuolella etukarsinassa ei siten välttämättä
ollut optimaalinen. Lämpötila nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi iglujen sisällä, minkä
vuoksi iglut on suositeltavaa sijoittaa suojaan suoralta auringonpaisteelta. Iglukasvatus näytti lisäävän
ripulia sairastavien eläinten määrää.
