Tekninen tehokkuus ja tehokkuuden muutos kasvihuonekurkun tuotannossa

Kirjoittajat

• Anu Koivisto MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76995

Avainsanat:

ilmasto, kasvihuonetuotanto, rintamaestimointi, panosjousto, valoviljely

Abstrakti

Suomen kasvihuonekurkun tuotannon pääasiallisena tuotannontehostamiskeinona oli 1990-luvulle saakka yrityskohtaisen tuotantoalan kasvattaminen. Viljelijät käyttivät niin sanottua perinteistä viljelymenetelmää, missä talvikuukausien vähäinen luonnonvalon määrä edellytti viljelytaukoa marras- ja helmikuun välisenä aikana. 1990-luvulla käyttöön otettu keinovalotus mahdollisti tuotannontehostamisen sekä viljelyn myös talvikuukausina.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella miten tuotannontehostamiskeinot ovat vaikuttaneet tilojen tekniseen tehokkuuteen, sekä miten ilmastolliset tekijät vaikuttavat tuotannon tehokkuuteen. Tutkimuksessa kurkuntuotantoon erikoistuneet yritykset ryhmiteltiin tuotannontehostamiskeinojen käyttöönoton mukaisesti neljään ryhmään: pienet perinteisen viljelytavan yritykset, suuret perinteisen viljelytavan yritykset, pienet valotusta käyttävät yritykset ja suuret valotusta käyttävät yritykset. Pienet valotusta käyttävät yritykset jätettiin pois lopullisesta tarkastelusta pienen ryhmäkoon vuoksi. Tutkimus tehtiin aikasarjatarkasteluna.
Tarkastelu perustui Tiken puutarhayritysrekisterin tietoihin vuosilta 2000, 2002, 2004 ja 2006. Tekninen tehokkuus määritettiin stokastisen rintamaestimoinnin avulla (parametric stochastic production frontier analysis). Ilmastollisten tekijöiden vaikutusten määrittämiseen käytettiin rintamaestimointiin liittyvää tehottomuuden mallia (inefficiency effect model). Tehokkuustarkastelu toteutettiin ryhmän sisäisen ja ryhmien välisen tarkastelun viitekehystä käyttäen.
Tutkimuksen tulosten mukaan perinteisen viljelytavan yritysten ryhmän sisäinen tehokkuus oli valotusta käyttävien yritysten tehokkuutta korkeampi. Suuret valotusta käyttävät yritykset olivat sen sijaan ottaneet käyttöön muita yritysryhmiä enemmän uutta teknologiaan, mikä voi tarkoittaa esim. uutta valotusratkaisua, uutta istutusmenetelmää tai uutta lajiketta. Pienet perinteisen viljelytavan sekä suuret valotusta käyttävät yritykset osoittautuivat olevan omilla panosyhdistelmillään lähimpänä saatavilla olevaa ”parasta teknologiaa”. Suurten valotusta käyttävien yritysten energian panosjousto oli korkein, mikä tarkoittaa että yhdellä lisäenergiayksiköllä nämä tilat pystyisivät tuottamaan muita tilaryhmiä enemmän sadonlisää.
Kasvukauden aikainen globaalisäteily paransi kaikkien yritysryhmien tehokkuutta. Säteilyn määrän lisääntyminen paransi voimakkaammin perinteisen tuotantotavan yritysten tehokkuutta kuin valotusta käyttävien yritysten. Kasvukauden aikainen korkeampi keskilämpötila heikensi pienten perinteisen viljelytavan yritysten tehokkuutta. Muiden yritysryhmien osalta keskilämpötilalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.