Kuntoluokan ja elopainon muutoksen sekä maidon rasva-valkuaissuhteen yhteys laskennalliseen energiataseeseen

Kirjoittajat

• Päivi Mäntysaari MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Pekka Huhtanen Cornell University, Department of Animal Science, Ithaca, NY 14853-4801, USA
• Juha Nousiainen Valio Oy, PL10, 00039 Valio
• Esa Mäntysaari MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.77001

Avainsanat:

Lypsylehmä, energiatase

Abstrakti

Lehmien tuotantokyvyn jalostus on johtanut paitsi tuotosten niin myös lehmien elopainon ja
syöntikyvyn lisääntymiseen. Syöntikyvyn lisääntyminen ei kuitenkaan ole riittävä kattamaan
suurempien tuotosten ja kookkaampien eläinten ylläpidon vaatimaa energiatarvetta, joten lehmät
joutuvat lypsykauden alkussa mobilisoimaan puuttuvan energian kudosvarastoistaan. Tästä johtuen
lehmien energiatase (EB) on lypsykauden alussa lähes poikkeuksetta negatiivinen. Runsas
kudosvarastojen mobilisointi ei ole suotavaa, sillä se johtaa usein heikentyneeseen hedelmällisyyteen
ja lisääntyneeseen sairastavuuteen. Energiataseen laskemista varten tarvitaan paitsi tuotos- ja
elopainotiedot niin myös tiedot rehunsyönnistä ja rehujen koostumuksesta (EB= syöty energia –
maidon energia – ylläpitoenergia). Rehun syöntikyvyn tai syöntitietojen perusteella lasketun EB
huomioiminen jalostusvalinnassa on ongelmallista, koska syödyn rehun määrän luotettava
mittaaminen tilatasolla on nykyisin menetelmin hankalaa. Energiataseen huomioiminen
jalostusvalinnassa edellyttääkin helpompaa menetelmää taseen arvioimiseen. Tämän tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää kuntoluokan ja elopainon muutoksen sekä maidon rasva-valkuaisuhteen (R-V
suhde) käyttökelpoisuutta EB indikaattorina.
Tutkimuksen aineisto koostuu MTTn Rehtijärven ASMO-karjassa vuosina 1998-2001 tehdyissä
ruokintakokeisssa kerätystä datasta. Kokeissa oli kaikkiaan 146 ensikkoa. Kokeissa lehmiä ruokittiin
seosrehulla, joka sisälsi säilörehua ja väkirehua sekä kahdessa kokeessa myös tuoreleikettä 100 g/ kg
ka. Koeruokinnat poikkesivat toisistaan dieetin väkirehu- ja valkuaispitoisuuden suhteen. Keskimäärin
väkirehua oli koedieeteissä 470 g/kg ka ja se vaihteli koeasetelman mukaan 450 – 570 g/kg ka.
Seosten väkirehun valkuaispitoisuus puolestaan vaihteli 170 –210 g/kg ka. Koeaineisto sisälsi
ensikoiden viikoittaiset keskimääräiset rehunsyönti- ja tuotostiedot. Maidon pitoisuudet oli määritetty
neljän viikon välein. Elopaino perustui rinnanympärysmittauksiin, rinnanympärys mitattiin
koekaudella 5-7 kertaa kokeesta riippuen. Kuntoluokka arvioitiin neljän viikon välein. Havaintojen
perusteella eläimille laskettiin viikoittaiset EB. EB-laskuissa energiantarve ylläpitoon ja
maidontuotantoon laskettiin MTT 2006 Rehutaulukot ja Ruokintasuositukset- julkaisussa annettujen
ylläpito ja maidontuotanto energiantarvekaavojen mukaan. Laskettu keskimääräinen EB oli
ensimmäisinä laktaatioviikkoina selvästi negatiivinen ollen alhaisimmillaan -31 MJ ME/pv.
Positiiviseksi energiatase muuttui keskimäärin viikolla 11. Keskimääräiset elopainon ja kuntoluokan
muutokset tukivat hyvin laskettua EB:tta. Elopaino laski aina viikolle 9 ja kääntyi nousuun viikolla 12.
Kuntoluokka oli alhaisimmillaan viikolla 10, jonka jälkeen lähti hitaaseen nousuun. Elopainon
muutoksen, kuntoluokan muutoksen sekä maidon R-Vsuhteen korrelaatio laskettuun EB oli
kohtalainen. Rasva-valkuaissuhteella korrelaatio oli vierova ja kuntoluokka ja elopainon muutos olivat
positiivisessa yhteydessä EB. Elopainon muutoksen ja EB:n välinen korrelaatio oli hieman alhaisempi
kuin R-Vsuhteen ja kuntoluokan muutoksen korrelaatio EB:een. Regressio-analyyseissä testattiin
eläimen elopainon, kuntoluokan, R-V suhteen, näissä tapahtuneen muutoksen sekä em. tekijöiden
yhdysvaikutusten kykyä ennustaa ensimmäisen poikimisen jälkeisen koelypsyviikon energiatasetta.
Parhain energiatasetta kuvaava regressio-yhtälö pystyi kuvaamaan vain 32.6 % EBn vaihtelusta.
Tärkeimmät selittävät tekijät olivat R-V suhde ja kuntoluokan muutos.