Viljelijöiden näkemyksiä turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä

Författare

• Elina Virkkunen Luonnonvarakeskus (Luke)
• Jussi Leppänen Luonnonvarakeskus (Luke)

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.115651

Nyckelord:

ilmastokestävä viljely, turvemaat, haastattelututkimus

Abstract

Tavoite hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä on lisännyt painetta maataloudessa tehtäviin ilmastotoimiin. Erityisinä kehittämiskohteina ovat turvepeltojen kasvipeitteisyys ja viljely korotetulla pohjaveden tasolla ja kosteikkoviljelynä. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa käytäntöön soveltuvia keinoja vähentää turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä varten haastateltiin 19 viljelijää Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueilta kevättalvella 2020. Tutkimus oli osa RATU-hanketta. (Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn). Haastateltavat tilat varioitiin taustatekijöiden kuten tilan peltoalan, tuotantosuunnan ja turvepeltojen osuuden suhteen. Suurin osa, 15 tilaa, oli kotieläintiloja. Aineistossa oli kymmenen yli sadan peltohehtaarin tilaa. Nurmi oli 12 tilalla pääkasvi. Tilat sijaitsivat alueella, jossa turvepeltojen osuus on suuri, ja ne olivat monelle tilalle elintärkeitä. Kuudella tilalla oli viljelijän mukaan turvepeltoja 50% tai enemmän peltoalasta, kahdeksalla tilalla turvepeltojen osuus oli 20–50% peltoalasta. Turvepellot olivat viljelijöiden arvion mukaan enimmäkseen paksuturpeisia. Viljelijöiden spontaanien vastausten perusteella voitiin löytää neljä erilaista lähestymistapaa (perustyyppiä) turvepeltojen kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Yksittäinen viljelijä saattoi kuulua samaan aikaan useampaan kuin yhteen perustyyppiin:

1. Nurmiviljelyn tehostajat (16 viljelijää) olivat valmiita parantamaan nurmisatoa, ja usein uudistamaan nurmet vasta keväällä. talviaikaisen kasvipeitteisyyden jälkeen.
2. Kasvipeitteisyydestä kevääseen asti huolehtivat (11 viljelijää) pyrkivät lyhyeen ja vain kevääseen ajoittuvaan muokkausvaiheeseen erityisesti viljanviljelyssä ja myös viljelemään kerääjäkasveja.
3. Päästöjen minimoijat (8 viljelijää) olivat valmiita metsittämään tai laajaperäistämään hankalien, märkien ja usein pienehköjen peltolohkojen viljelyä.
4. Kompensoijat (5 viljelijää) korostivat tilan metsätalouden sitovan hiiltä ja siten kompensoivan maatalouden päästöjä. Muutama viljelijä suunnitteli kosteikkoa tai oli jo perustanut sen.

Viljelijöiden mukaan käytäntö on jo ohjannut nurmiviljelyä turvepelloille. Turvepeltojen pohjaveden tason säätelyyn oli valmiutta, mutta varsinainen kosteikkoviljely kiinnosti selvästi vähemmän. Useimmat eivät uskoneet turvepeltojen kaasupäästöillä olevan merkittävää vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Moni haastateltava mainitsi lentoliikenteen, suurteollisuuden ja kivihiilen polton maataloutta haitallisemmiksi ilmaston kannalta.

Viljelijät ehdottivat, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää:

• etsimällä keinoja muualtakin kuin turvepeltojen viljelystä
• edistämällä biokaasutuotantoa
• huolehtimalla tutkimuksesta, neuvonnasta ja tiedotuksesta
• siirtämällä tukioikeuksia pieniltä ja hankalilta lohkoilta muille pelloille
• tilusjärjestelyillä
• maksamalla korvausta hiilensidonnasta ja kasvihuonekaasujen vähentämisestä