Opas turvalliseen karjanhoitoon
Nyckelord:
karjanhoito, neuvonta, opas, työtapaturma, työturvallisuusAbstract
Onneksi työtapaturmien määrä maatiloilla on laskenut viime vuosina. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2013 työtapaturmasuhde maatalousyrittäjillä oli yli 2,5-kertainen palkansaajiin verrattuna: maatalousyrittäjille sattui 4 994 ja palkansaajille 1 887 työtapaturmaa 100 000 henkilöä kohti. Miltei puolet kaikista maatalousyrittäjien työtapaturmista tapahtui karjanhoitotöiden aikana. Luonnonvarakeskuksen (Luken) julkaisuun ”Opas turvalliseen karjanhoitoon” on koottu lukuisista eri lähteistä tietoutta ja ohjeita työturvallisuuden lisäämiseksi karjatiloilla. Kotieläimet, koneet, liukastumiset, putoamiset ja ylirasittuminen ovat yleisimpiä tapaturmiin liittyviä tekijöitä. Oppaan alussa kerrotaan, miten turvallisuutta lisätään eläinten hoitotyön aikana. Seuraavaksi esitetään keinoja liukastumisten ja putoamisten ehkäisemiseksi sekä annetaan ohjeita kotieläintilan erilaisten koneiden turvallisesta käytöstä. Haitallista kuormittumista fyysisessä työssä torjutaan mm. oikealla nostotekniikalla. Työhyvinvointia edistetään annostelemalla kuormitusta kohtuudella. Oppaassa esitellään myös erilaisia selviytymistapoja elämän karikkovaiheisiin. Kotieläintilan erityisiä vaaranpaikkoja ovat suljetut tilat eli esimerkiksi säiliöt, tankit ja siilot. Lietelannan sekoituksen ja liikuttelun aikana kaasujen määrät ja pitoisuudet voivat kohota nopeasti vaarallisiin lukemiin. Lietesäiliöön menevä varustetaan turvavaljailla sekä pelastusköydellä ja säiliön ulkopuolella pitää olla aina varmistushenkilö seuraamassa tilannetta. Puhtaan hengitysilman takaa raitisilmalaite tai paineilmasäiliölaite. Vakavia onnettomuuksia on tapahtunut mm. traktoreilla, joissa ei ole turvaohjaamoa tai suojakaarta. Jos traktori syystä tai toisesta kierähtää ympäri, ohjaaja on todellisessa vaarassa. Viime vuosina myös etukuormaajaan kiinnitetyn kauhan tai paalipihtien putoaminen tai kauhan maakosketus on aiheuttanut onnettomuuksia. Jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin, tulisi etukuormaajan kiinnitykset tarkistaa, ajonopeuden tulisi olla kuljetuksen aikana kohtuullinen ja ohjaajan kannattaa käyttää turvavyötä. Kotieläinrakennuksen sisäilma saattaa sisältää seoksen pölyjä, rikkivetyä ja ammoniakkia. Niiden yhteisvaikutus voi lisätä pölyn terveydelle haitallisia terveysvaikutuksia 2–4-kertaisiksi. Jos rehua tai kuiviketta jaetaan eläimille käsin, käytetään vähintään P2-luokan suodattimella varustettua hengityksensuojainta, joka asettuu kasvoille tiiviisti. Zoonoosien eli eläimistä ihmiseen siirtyvien tautien oireet voivat olla vaihtelevia ja hankalasti tunnistettavia. Ilmastonmuutos saattaa lisätä zoonoosien esiintyvyyttä. Kotieläinten hoitajan kannattaa olla zoonoosien osalta valppaana, vaalia kotieläintilan tautisulkua ja huolehtia henkilökohtaisesta suojautumisesta sekä hygieniasta. Opas sisältää tekstikokonaisuudet myös sähköturvallisuudesta, melun torjunnasta ja hätäensiavun antamisesta. Tehokkainta turvallisuuden vaalimista on altisteen poistaminen esimerkiksi valitsemalla mahdollisimman turvallinen kemikaali. Koneita ja laitteita voidaan hyödyntää fyysisen rasituksen vähentämiseksi esimerkiksi raskaiden taakkojen siirrossa. Kolmantena keinona on henkilökohtainen suojautuminen ja neljäntenä turvallisuusosaamisen ylläpitäminen. Kehitä itsellesi turvallisuutta arvioiva katse! Opas on sähköisessä muodossa saatavilla osoitteessa http://jukuri.luke.fi/handle/10024/486090. Oppaan sisältöä koskevaa palautetta voi lähettää sähköpostiosoitteeseen karjaturva@luke.fi
