Sinilupiinin (Lupinus Angustifolius) vaikutus munivien kanojen tuotantoon ja munan laatuun

Författare

• Petra Tuunainen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Animale, 31600 Jokioinen
• Erja Koivunen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Animale, 31600 Jokioinen
• Jarmo Valaja Helsingin yliopisto, Maataloustieteen laitos, Koetilantie 5, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75306

Nyckelord:

sinilupiini, kana, munantuotanto, valkuaiskasvit

Abstract

Sinilupiini on typpeä sitova palkokasvi. Sen viljelyä on tähän asti rajoittanut pitkä kasvuaika ja siitä aiheutuva viljelyepävarmuus, mutta valkuaisomavaraisuuden tehostamistavoitteet ovat viime vuosina lisänneet kiinnostusta sinilupiinin viljelyyn ja käyttöön rehuvalkuaisen lähteenä. Sinilupiinissa on kuitenkin vain vähän rikkipitoisia aminohappoja ja se sisältää paljon kuitua, mikä rajoittaa sen käyttöä siipikarjan ruokinnassa. Aikaisemmissa kokeissa sinilupiinin sulavuus ja muuntokelpoinen energia olivat broilereilla ja kalkkunoilla heikkoja verrattuna härkäpapuun tai herneeseen. Munivilla kanoilla lupiinilisäys ei vaikuttanut munantuotantoon, kun käyttötaso oli 15 %, mutta suurempi määrä vähensi selvästi munintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rajoitetulla kanamäärällä sinilupiinin vaikutuksia munantuotantoon ja kanamunan laatuun, erityisesti keltuaisen väriin. Kokeessa oli 108 LSL- kanaa, jotka kokeen alkaessa olivat 40 viikon ikäisiä. Kanat jaettiin koehäkkeihin 3 kanaa per häkki. Koe kesti 6 viikkoa. Koeryhmien kanojen rehuihin lupiinia lisättiin 0, 8 tai 16 %. Kokeessa havaittiin, että kontrolliryhmän munintaprosentti oli huomattavasti pienempi kuin sinilupiiniryhmien munintaprosentit (P<0,0001). Munien tuotanto (g/pv/kana) parani lintujen syödessä sinilupiinia (P=0,019) ja samalla rehunmuuntosuhde (kg/muna-kg) pieneni (P=0,015), koska rehunkulutus (g/pv/kana) ei eronnut ryhmien välillä. Sinilupiinirehuilla ruokitut linnut munivat Haugh- luvultaan suurempia munia kuin kontrolliryhmä. Sinilupiinin määrällä ei havaittu olevan vaikutusta tuotantotuloksiin Tuotannon parantuminen saattoi johtua osittain eläinten välisestä vaihtelusta, ei niinkään sinilupiinin munintaa parantavasta vaikutuksesta. Sinilupiini näyttäisi kuitenkin maistuvan kanoille ja sopivan hyvin munivien kanojen valkuaisrehuksi. Sinilupiinia voidaan tämän kokeen perusteella käyttää munivien kanojen dieetissä ainakin  16 % ilman, että tuotantotulokset huononevat. Sinilupiinia syövät kanat voivat munia keltuaisen väriltään, punaisempi munia kuin tavanomaista rehua syövät kanat.