Pohjoista laatua erikoiskasveilla
Nyckelord:
erikoiskasvi, viljelytekniikka, väinönputki, Angelica archangelica, siankärsämö, Achillea millefolium, piharatamo, Plantago majorAbstract
Kuminan tuotantoa voidaan pitää suomalaisen erikoiskasvituotannon menestystarinana ja osoituksena siitä, että pohjoisen vaativat kasvuolot voidaan kääntää myös kilpailueduksi silloin kun tuotannon laadulla on suuri merkitys. Menestyvä ja laajamittainen erikoiskasvituotanto on kuitenkin mahdollista vain jos maatilojen koneketjut ja osaaminen ovat mahdollisimman suoraan sovellettavissa.
Pohjoisiin oloihin soveltuvia erikoiskasveja ovat kuminan lisäksi mm. väinönputki (Angelica archangelica), siankärsämö (Achillea millefolium) sekä piharatamo (Plantago major). Näitä kasveja sekä niistä jalostettuja uutteita ja eteerisiä öljyjä käytetään mm. mausteina, kosmetiikka- ja hyvinvointituotteissa sekä lisäravinteina. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Rovaniemen yksikössä tutkittiin näiden erikoiskasvien peltoviljelytekniikoita.
Väinönputken tuotannossa tutkittiin lisäysmenetelmiä, rikkakasvintorjuntaa, sadonkorjuutekniikoita sekä alkuperän vaikutusta juurisadon määrään ja laatuun. Syyskylvön tarkkuus on merkittävä hoitotöiden määrään vaikuttava tekijä. Syyskylvöä käytettäessä pneumaattisen kylvökoneen käyttö on suositeltavaa, sillä hyvän juurisadon edellytyksenä on riittävän harva ja tasainen taimiväli. Syyskylvöt on mahdollista tehdä myös kasvatuskennoihin joista taimet istutetaan seuraavana keväänä. Tämä kuitenkin johtaa juurten sykeröitymiseen mikä vaikeuttaa sadonkorjuuta ja sadon jatkokäsittelyä. Rikkakasvit torjuttiin ensimmäisessä kokeessa luomutuotannon sääntöjä noudattaen liekittämällä, haraamalla, multaamalla ja kitkemällä. Toisessa rikkakasvien torjuntakokeessa tutkittiin kahden herbisidin, metributsiinin ja linuronin käyttöä. Näistä linuroni soveltuu väinönputkelle, virallista hyväksyntää ei kuitenkaan ole. Sadonkorjuussa kokeiltiin perunannostokonetta, joka kuitenkin katkoi syvälle ulottuvat pääjuuret sekä ohuita sivujuuria jättäen noin 10 – 20 % juurimassasta maahan. Väinönputken laskennallinen juurisato oli 15 - 20 t ha-1 (tuorepaino) mikä on samaa luokkaa kuin tärkeimmillä tuotantoalueilla Keski- ja Itä-Euroopassa. Juuriöljyn fellandreenipitoisuus, mikä on tärkein öljyn laatukriteeri, vaihteli voimakkaasti eri alkuperää olevissa kasveissa.
Siankärsämön ja piharatamon viljelyssä rikkakasvien hallinta on keskeisellä sijalla. Molemmat kasvit ovat pienisiemenisiä ja itävät hitaasti, jolloin ne jäävät helposti rikkojen jalkoihin. Tämän takia on hyvä torjua hankalat rikkakasvit ennen näiden lajien viljelyn aloittamista. Rikkakasvien torjuntakokeissa tutkittiin herbisidejä, katteita, harausta ja liekitystä. Herbisideistä linuroni ja aklonifeeni osoittautuivat tehokkaiksi. Metributsiinin teho ei ole ollut riittävän suuri. Katteet ja mekaaniset menetelmät ovat työläitä ja teholtaan kemiallista torjuntaa huonompia joten peltomittakaavaan ne soveltuvat huonosti. Lannoituskokeissa typen määrän lisäys ei johtanut merkittäviin sadonlisäyksiin.
