Onko eläintautivakuutuksille kysyntää?
Nyckelord:
eläintauti, vakuutus, rahasto, kustannusten jako, sika, siipikarja, kyselytutkimusAbstract
Eläintautivahinkojen vuoksi Suomen valtion varoista kotieläintiloille maksettujen korvausten kokonaismäärä on vaihdellut muutamasta kymmenestä tuhannesta eurosta noin miljoonaan euroon vuodessa. Koko Euroopan tasolla korvausten merkitys on huomattavasti suurempi, sillä Euroopan Unionin eläintautirahasto, josta korvataan osa vaarallisimpina pidettyjen tarttuvien eläintautien aiheuttamista menoista, korvasi vuosina 1995–2004 eri jäsenmaiden kustannuksia yhteensä yli miljardi euroa. EU:n noudattamaa korvauskäytäntöä on kyseenalaistettu ja menojen lähes automaattisen korvaamisen tilalle on esitetty politiikkaa, joka kannustaisi tautivahinkojen vähentämiseen. Eläintautien aiheuttamien kustannusten rahoituksen uudelleenjako on noussut pinnalle osana EU:n eläinten terveyteen liittyvän politiikan uudistusta ja harmonisointia.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tuottajien näkemyksiä eläintautivakuuttamisesta ja heidän kiinnostustaan erilaisiin vakuutusjärjestelyihin. MTT Taloustutkimus lähetti suomalaisille sika- ja siipikarjatiloille kyselyn, jonka pilottivaihe lähetettiin 180 tilalle ja lopullinen kysely noin 2500 tilalle. Kyselyssä selvitettiin tilojen tautihistoriaa, käytössä olevia bioturvallisuustoimenpiteitä, näkemyksiä eläintautiriskistä, sekä halukkuutta osallistua erityyppisiin eläintautivakuutuksiin.
Sikatilojen vastausprosentti oli 21,2 % ja siipikarjatilojen 24,3 %. Vastaajista 96 % ilmoitti, että tilalla on jokin eläintuotantoa turvaava vakuutus ja 81 % ilmoitti ottaneensa eläintautivakuutuksen. Yleisimmät vakuutukset olivat kotieläintuotannon keskeytysvakuutus (68 % vastaajista), salmonellaryhmävakuutus (67 %), vapaaehtoinen tapaturmavakuutus henkilövahinkojen varalle (65 %) sekä kotieläinrakennusten esinevakuutus (65 %). Vastaajat maksoivat eläintautivakuutusten maksuja keskimäärin 630 euroa vuodessa ja muita kotieläintuotantoon liittyviä vakuutusmaksuja 1150 euroa vuodessa. Halukkuus laajentaa kotieläintuotannon vakuutusturvaa oli keskimäärin melko vähäinen, joskin vastaajien välillä oli suurta vaihtelua. Siipikarjatuottajien kiinnostus uusia eläintautivakuutuksia kohtaan oli hieman sikatuottajia suurempi.
Suosituin vaihtoehto vakuutusturvan järjestämiseksi oli teurastamon tai munanpakkaamon ryhmävakuutus. Etenkin tautisuojauksen tason haluttiin vaikuttavan vakuutusmaksuun. Sen sijaan tuottajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että tilatukea ei tule ohjata eläintautivakuutusten maksuihin.
Tilojen välillä oli eroja vakuutushalukkuudessa. Mitä suurempi tila, sitä myönteisempiä vastaajat olivat vakuutuksia kohtaan. Myös vastaajan koulutus vaikutti vakuutusten määrään ja eläintautivakuutuksen olemassaolon todennäköisyyteen, mutta iällä ja sukupuolella ei ollut vaikutusta. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että kohdennetulle kunkin tilan riskiprofiiliin sopivalle ryhmävakuutusturvalle on kysyntää. Sen sijaan laajalle vakuutusturvan päivitykselle ei nykyisessä hyvässä eläintautitilanteessa näyttäisi olevan juurikaan kysyntää.
