Lypsykarjarakennusten painovoimaiset ilmanvaihtoratkaisut
Nyckelord:
ilmanvaihto, painovoimainen ilmanvaihto, verhoseinäAbstract
Painovoimaisuus on ollut kotieläinrakennusten ainoa ilmanvaihtotekniikka historian pitkässä kaaressa. Koneellinen ilmanvaihto on ollut käytössä noin 1960-luvulta alkaen. Painovoimaisen tekniikan ero koneelliseen ilmanvaihtoon on siinä, että ilmaa ei siirretä koneellisesti puhaltimien avulla sisään ja/tai ulos. Painovoimainen ilmanvaihto nousi uudelleen esiin kylmäpihattojen myötä 1990-luvulla, mutta jäi kuitenkin marginaaliin. Painovoimaisuus merkitsee kuitenkin merkittävää energiasäästöä, koska puhaltimia ei tarvita. 2004 Suomeen asennettiin ensimmäinen verhoseinä lypsykarjarakennukseen. Verhoseinäisiä pihattoja lasketaan 2011 tilanteessa olevan jo noin 150 kpl. Verhoja, niiden mekanismeja samoin kuin poistoluukkuja ja hormeja on markkinoilla jo useita malleja. Ilmamäärien säätötavat ovat kehittyneet. Myös rakennuksissa on tapahtunut kehitystä kylmäpihatoista viileäpihatoiksi, joissa kattorakenteet on lämpöeristetty eristekerros ja sisäkatot nousevat ulkokaton suuntaisesti. Ilman luontevat kulkureitit pääsevät toteutumaan.
Verhoseinän toimivuutta on aikaisemmin tutkittu kattavalla koejärjestelyllä 2005-2006. Tuolloin tarkastelussa oli 3 verhoseinäpihattoa Etelä-Suomen alueella samalla kun Suomessa oli arviolta 20 verhoseinäkohdetta. Uusi verhoseinätutkimus – lypsykarjarakennusten kevennetyt ilmanvaihtoratkaisut – on porautunut järjestelmien teknisiin yksityiskohtiin sekä mitannut koneellisesta painovoimaiseksi muutetun pihaton olosuhteita ilmanvaihtoteknistä laskentaa varten. Mittauksella on selvitetty, missä määrin ikkunat poistamalla ja hormeja lisäämällä on saavutettu riittävä ilmanvaihtokapasiteetti.
Tutkimuksessa selvitettiin pakkaskauden 2009/2010 sekä kesän 2010 tilanteita. Talven 2009-2010 pakkaskaudella pihaton sisäolosuhteissa oli todettavissa suhteellisen kosteuden nousua, mikä johti sumun ilmenemiseen ja pintojen kostumiseen kondenssin ansiosta. Näistä huolimatta pihaton ilmanlaatua arvioitiin hyväksi. Verhon ja kennolevyn pintojen jäätymistä esiintyi yleisesti. Tuulisuuden koettiin vaikuttavan ilmanvaihtoon ja erityisesti kylmän tunteeseen. Maitotuotoksissa ei havaittu juurikaan alenemia. Kesäkauden 2010 hellejaksoilla pihaton sisälämpötilan nousu koettiin yleisesti haitalliseksi ja se lämpö vaikutti myös lehmien maitotuotokseen pienentävästi. Sisätuuletusta tehostettiin noin puolessa kohteista lisäpuhaltimilla. Ilman vaihtuvuuteen vaikutti kuitenkin eniten tuulisuus. Lämpö ja tuuli aiheuttivat myös lantakäytävien kuivumista, mikä johti niiden liukkauteen. Kaikkiaan pihaton sisälämpötila oli pääosin alempi kuin ulkolämpötila, mikä näkyi lehmien halukkuutena etsiytyä päivällä laitumelta pihattoon. Sisäilman laatu koettiin 90 %:sti hyväksi.
Ilmanvaihdon määrään ja laatuun oltiin yleisesti tyytyväisiä, huonoa ilmanvaihtoa ei raportoinut kukaan kesällä eikä talvella. Eläinterveyden selvää parantumista raportoi 40 % ja lievää parantumista noin 40 % vastaajista. Tämän katsottiin johtuneen pääosin ilmanvaihdon laadun paranemisesta. Sorkkaterveys oli parantunut selvästi tai hieman noin 38 %:lla kohteista. Lehmien maitotuotos oli lisääntynyt selvästi tai hieman liki 60 %:ssa tiloista. Työntekijöiden työkuorma oli vähentynyt selvästi tai hieman noin 70 %:lla ja samalla työviihtyvyys oli kasvanut noin 75 %:lla. Tämä voi olla seurausta kahdesta seikasta: sisäilman laadun paranemisesta sekä pihattomelun (koneellisen ilmanvaihdon melu) radikaalista vähenemisestä aikaisempaan kotieläinrakennukseen verrattuna.
Lopuksi vastaajilta kysyttiin heidän yleistä tyytyväisyyttä valittuun ilmanvaihtoratkaisuun ja sen toimivuuteen. 97,8 % oli täysin tyytyväinen valintaansa, 2,17 % ei osannut muodostaa mielipidettä, ja kukaan ei ollut tyytymätön.
