Lypsylehmien energiatehokkuuden perinnölliset tunnusluvut ja yhteydet maidontuotantoon, kuiva-aineen syöntiin, elopainoon ja kuntoluokkaan
Nyckelord:
lypsylehmät, rehun hyväksikäyttö, perinnölliset tunnusluvut, jalostustavoitteetAbstract
Rehukulut ovat maidontuotannon merkittävin kustannuserä, ja lypsylehmien kyky muuttaa rehuenergiaa tehokkaasti maidon energiaksi on tärkeää sekä maidontuotannon taloudellisuuden että ympäristövaikutusten kannalta. Energiatehokkuuden ottaminen suoraan jalostustavoitteeksi saattaisi parantaa maidontuotannon taloudellisuutta ja vähentää sen ympäristövaikutuksia vaarantamatta samalla lehmien terveyttä.
Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin MTT:n Rehtijärven koetilalta vuosina 1998 – 2009 kerättyä aineistoa, joka käsitti 291:n ensimmäistä tuotantokauttaan lypsävän ASMO-ydinkarjaan kuuluvan lehmän rehunkulutus-, elopaino-, kuntoluokka- ja tuotostiedot laktaatioviikoilta 2 – 30. Näiden tietojen perusteella aineistosta arvioitiin perinnölliset tunnusluvut rehutaulukoiden mukaan arvioidulle energiataseelle ja lehmän energiatehokkuutta kuvaavalle aineiston perusteella lasketulle energianmuuntoyhtälön residuaalille eli “jäännösenergiankulutukselle”. Lisäksi arvioitiin näiden ominaisuuksien perinnölliset yhteydet lehmien maidontuotannon, kuiva-aineen syönnin, elopainon ja kuntoluokan kanssa. Ominaisuudet analysoitiin satunnaisregressiomallilla, jossa kiinteinä tekijöinä olivat lehmän poikimavuosi-kuukausi ja poikimaikä ja satunnaistekijöinä lehmän pysyvät ympäristötekijät ja eläintekijät mallinnettuina toisen asteen Legendre-polynomeilla.
Energiataseen ja energiatehokkuuden periytymisasteen arviot olivat korkeimmat heti lypsykauden alussa, putosivat lähelle nollaa laktaatioviikkoina 10 – 20, ja alkoivat sen jälkeen taas nousta kohti laktaatioviikkoa 30. Korkeimmillaan periytymisasteen arviot energiatehokkuusmitoille olivat 0,20 – 0,35. Kumpikin mitta vaikutti koostuvan kahdesta suureksi osaksi erillisestä ominaisuudesta, ja energia suuntautuukin lypsykauden alussa etupäässä maidontuotantoon ja myöhemmässä vaiheessa enemmän lehmien kudosenergiavarastojen täydennykseen ja kasvuun. Energiamittojen välinen geneettinen korrelaatio oli voimakas ja positiivinen, ja yleisesti molempien mittojen geneettiset korrelaatiot muiden ominaisuuksien kanssa olivat samansuuntaisia: kohtalaisia tai voimakkaita ja positiivisia kuiva-aineen syönnin, elopainon ja kuntoluokan kanssa, ja lypsykauden alussa kohtalaisia ja negatiivisia mutta laktaatioviikoilta 6-7 eteenpäin jo positiivisia ja korkeimmillaan kohtalaisia maidontuotannon kanssa. Näin ollen energiatehokkuudeltaan laskennallisesti parempien lehmien suosiminen jalostusvalinnassa johtaisi epäsuorasti elopainoltaan ja rehunkulutukseltaan pienempiin lehmiin, mutta myös lehmien lisääntyneeseen kudosenergian hyödyntämistarpeeseen ja jyrkempään lypsykäyrän muotoon.
