Lisääntyvät kasvinsuojeluriskit ja niiden hallinta ilmaston muuttuessa
Nyckelord:
ilmaston muutos, kasvinsuojelu, IPM, PRA, torjunta-aineiden käyttö, ympäristöriskit, NAP, tulokaslajit, CLIMEXAbstract
Tiivistelmä
Ilmaston muutoksella on monia vaikutuksia kasvintuhoojien menestymiseen ja vahingollisuuteen Suomessa. Viljelyn ja riskien muuttuessa myös torjunta muuttuu monella tavalla. Kasvinsuojeluriskien kasvu on alkanut jo ja odotettavissa on ”kolme riskiaaltoa”. Ensimmäisenä voivat näkyä lämpötilan ja kosteuden muutosten suorat vaikutukset. Toinen ”riskiaalto” liittyy syyskylvöisten kasvien ja ympärivuotisen viljelyn yleistymiseen. Monet tuhoojat voivat jatkaa aktiivivaiheen kehitystä ympärivuotisesti. Populaatiokoot moninkertaistuvat ja vastaavasti tuhoojien aiheuttamat haittavaikutukset lisääntyvät. Kemiallisen torjunnan painopiste alkaa siirtyä keväästä ja kesästä syksyyn. Kolmas ”riskiaalto” liittyy täysin uusien viljelykasvien tuloon ja niitä seuraavien uusien kasvintuhoojien kotiutumiseen Suomeen. Puutarhatuotannossa taimituonti nopeuttaa riskien kasvua olennaisesti jo nyt.
Ilmaston muutoksesta hyötyviä tuholaisia ovat mm. kirvat, punkit ja ankeroiset, jotka lisääntyvät niin pitkään kuin kasvustoissa on niille sopivaa ravintoa. Lämpösumman kasvu avittaa myös monen tulokaslajin juurtumista Suomeen. Syksyn muutoksesta hyötyviä tuholaisia ovat esim. etanat ja monet kärpäset. Kirvojen runsastumiseen liittyy merkittävä virustautien levintäriski. Lämpö ja kosteusjaksojen lisääntyminen suosivat useimpia kasvitauteja ja pitenevä kasvukausi altistaa kasvit pidempään taudinaiheuttajille. Eniten kasvitautien lajikirjoa avomaalla tulee muuttamaan siirtyminen kevätmuotoisista viljoista ja öljykasveista syysmuotoihin. Muuttuva ilmasto tulee suosimaan erityisesti viljojen ruoste- ja härmätauteja, jotka nykyisin ovat meillä melko satunnaisia. Syysohran viljely mullistaa ohranhärmän epidemioiden dynamiikan täysin. Lämpenevät säät ja lisääntyvä kosteus hyödyttävät monia bakteeritauteja, fytoplasmoja, viruksia ja niiden vektoreita, joista voi koitua lisääntyvää riesaa niin viljoille, perunalle kuin puutarhakasveille. Rikkakasveista kilpailukykyään nopeimmin lisäävät rikkaheinät. Syyskylvöisten kasvien viljelyn laajentuminen nostaa syysitoisten 1-vuotisten rikkakasvien merkitystä.
Tulevaisuudessa kasvinsuojeluriskien hillintä perustuu entistäkin enemmän kotimaisen ja terveen lisäysmateriaalin käyttöön joten terveen lisäysmateriaalin tuotantokapasiteetti pitää säilyttää. Samoin taudinkestävien lajikkeiden jalostus pitää turvata riittävällä resursoinnilla. Riskimuutosten seurantaan tarvitaan systemaattinen tarkkailujärjestelmä ja tehokas tiedonvälitys. Torjuntatarpeen ajoituksen muuttuessa kasvinsuojeluaineiden ruiskutus siirtyy syksyyn ja kasvinsuojelusta aiheutuvat ympäristöriskit lisääntyvät. Panostus biologiseen torjuntaan ja ekosysteemipalvelujen tuntemiseen on välttämätöntä, jos halutaan välttää kasvinsuojelusta tai sen epäonnistumisesta aiheutuvat riskit. Viljelyjärjestelmien kehittämisessä ja maankäytössä on painopiste siirrettävä kesäkaudesta talveen, koska talvikauden biologiset prosessit muuttuvat eniten. Onnistunut sopeutuminen talvikauden muutoksiin ratkaisee riskienhallinnan kokonaisuuden.
