Liturgiasta käytäntöön: Kestävä kehitys ja julkiset ruokapalvelut
Nyckelord:
kestävä ruokahuolto, kunnalliset ruokapalvelut, kouluruokailu, ruokakasvatusAbstract
Julkisessa ruokahuollossa ja kouluruokailussa painotetaan erityisesti terveellisyyttä ja ravitsemusta. Nykyisin kuitenkin hyvän ravitsemuksen yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys tuntuu usein jäävän taloudellisuus- ja tehokkuusvaatimusten jalkoihin, kun haetaan välittömiä kustannussäästöjä. Kunnissa ruokahuollon toimijat ovat tietoisia ongelmista ja heillä on runsaasti ammatillista kiinnostusta kehittää toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta.
Kestävä ruokahuolto ei ole pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön asia, vaan se tulisi istuttaa osaksi kunnan kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Koska resurssit ja käytännön toteutustavat vaihtelevat eri kunnissa, tulee ratkaisut räätälöidä tilanteen mukaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Lähtökohtana ovat kestävän ruokahuollon kriteerit, joiden pohjalta tunnistetaan vahvuudet ja kehittämistarpeet omassa kunnassa ja asetetaan konkreettiset tavoitteet.
Tietoinen ruokakasvatus on avain nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseksi. Ruokakasvatus toteutuu parhaiten käytännössä, kun arkiruokailua kouluissa ja työpaikoilla kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Ruokapalveluja voidaan kehittää vuorovaikutteisesti kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista ja rohkaisemalla asiakkaita toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin puolesta. Ruokakasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan kouluihin ja päiväkoteihin, sillä valtaosa kunnallisista ruokapalveluista kohdistuu näihin.
Kouluissa kuntien ruokahuoltostrategia ilmenee kouluruokailun toteutuksena. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei anna valmiita toimintamalleja. Koulut voivat siten miettiä omien tarpeidensa pohjalta, miten kestävä kehitys kouluissa ilmenee. Kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kytkeminen kiinteästi opetuksen tavoitteisiin sekä käytännön yhteistyö kouluruokalahenkilöstön kanssa ovat tapoja toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta ja istuttaa kestävä kehitys koulujen päivittäiseen toimintakulttuuriin.
Tämä tutkimus tuo kestävän kehityksen käsitteen arkipäivän käytäntöön tarkastelemalla, miten kestävä kehitys nykyisin otetaan huomioon kuntien julkisissa ruokapalveluissa ja minkälaisia kytkentöjä kouluruokailulla on kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Tutkimus perustuu kahden laajan kyselyn tuloksiin, joista toinen oli osoitettu kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille ja toinen koulujen opettajille.
