Erilaisten kasviöljylisien vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen puhtaaseen puna-apilasäilörehuun pohjautuvassa ruokinnassa

Författare

• Anni Halmemies HY, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Marjo Karasti HY, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Tuomo Kokkonen HY, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Seija Jaakkola HY, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Anna-Maija Lampi HY, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto
• Vesa Toivonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Kevin J. Shingfield MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Aila Vanhatalo HY, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75725

Nyckelord:

lypsylehmä, apilasäilörehu, kasviöljyt, camelina, maitorasva, tyydyttymättömät rasvahapot, CLA, transrasvahapot

Abstract

Maitorasvan koostumusta voidaan muuttaa ihmisterveydelle suotuisammaksi lehmien ruokintaa muuttamalla. Puna-apilasäilörehun tiedetään lisäävän monityydyttymättömien rasvahappojen, erityisesti α-linoleenihapon (18:3n-3), osuutta maitorasvassa. Kasviöljyt ovat heinäkasvi- ja maissisäilörehuun perustuvassa ruokinnassa tyypillisesti vähentäneet maitorasvan tyydyttyneiden ja lisänneet tyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuksia. Rypsiöljy sisältää runsaasti öljyhappoa (18:1n-9), auringonkukkaöljy linolihappoa (18:2n-6) ja camelinaöljy α-linoleenihappoa. Camelinapuriste vastaa raakarasva- ja valkuaispitoisuudeltaan rypsipuris-tetta, mutta sen käytöstä märehtijöiden rehuna on olemassa niukasti tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maltillisen kasviöljylisäyksen (rypsiöljy, auringonkukkaöljy, camelinaöljy ja camelinapuriste) vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen puna-apilaan pohjautuvassa ruokinnassa.
Koe tehtiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2008. Kokeessa oli viisi kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää ja se toteutettiin 5 x 5 latinalaisena neliönä. Koejakson pituus oli 21 päivää. Kokeen alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 115 ± 5,0 päivää ja ne lypsivät 33,5 ± 1,62 kg maitoa/pv. Koekäsittelyinä olivat väkirehut, jotka kontrollia lukuun ottamatta sisälsivät lipidilisän (29 g/kg väkirehua) rypsiöljystä, auringonkukkaöljystä, camelinaöljystä tai camelinapuristeesta. Lehmät saivat väkirehua 12 kg/pv ja apilasäilörehua vapaasti.
Lehmät söivät koko väkirehuannoksensa. Lipidilisä ei vaikuttanut säilörehun syöntiin, maitotuotokseen eikä maidon rasva- tai valkuaispitoisuuteen. Lipidilisä vähensi maitorauhasen de novo –synteesistä peräisin olevien lyhytketjuisten, tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuutta ja lisäsi tyydyttymättömien pitoisuutta maitorasvassa. Rypsiöljyruokinta lisäsi maitorasvan öljyhappopitoisuutta, kun taas linolihappopitoisuus oli suurempi ja α-linoleenihappopitoisuus pienempi auringonkukkaruokinnassa camelinaruokintoihin nähden, muutosten heijastaessa lipidilisien rasvahappokoostumusta. Lipidilisä, erityisesti camelinapuriste, lisäsi trans-rasvahappojen osuutta maitorasvassa. Camelinaöljyn antotavalla oli suuri vaikutus maitorasvan koostumukseen. Alfalinoleenihapon pitoisuus oli suurempi annettaessa camelinan lipidit öljynä kuin puristeena. Camelinaöljyn antaminen puristeena lisäsi kaksin-kolminkertaisesti C18-rasvahappojen biohydrogenaation välituotteiden pitoisuuksia maitorasvassa öljyruokintaan verrattuna (trans-10 ja trans-11 18:1, cis-9,trans-11 CLA ja trans-11,cis-15 18:2) ja vähensi steariinihapon (18:0) ja öljyhapon pitoisuuksia. Tämä viittaa rasvahappojen epätäydellisempään tyydyttymiseen pötsissä, kun camelinan lipidit annetaan puristeena eikä öljynä. On mahdollista, että murskattu camelinankuori suojaa siemenen sisällä olevia rasvahappoja pötsin biohydrogenaatiolta ja/tai camelinan siemenessä oleva jokin muu ainesosa inhiboi biohydrogenaatiota.