Maksuvalmiuslaskelmat ja tunnusluvut
Nyckelord:
kannattavuuskirjanpito, kannattavuus, maksuvalmius, tunnusluvutAbstract
Maa- ja puutarhataloudessa toiminnan rahoituksen ja maksuvalmiuden merkitys on kannattavuuden ohella taloudellisten toimintaedellytysten tarkastelussa tärkeää. Yrityksen on selviydyttävä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä maksuvelvoitteistaan, jotta toiminta voisi häiriöttä jatkua. Maksuvalmius tarkoittaa tulorahoituksen riittävyyttä ja sen tarkastelussa käytetään perinteisen taseanalyysin tunnuslukuja ja erilaisia rahavirtalaskelmia.
Maatilayritysten kannattavuuskirjanpidossa maksuvalmiuden tarkastelu perustuu kassavirtalaskelmiin (www.mtt.fi/taloustohtori). Laskelman rakenne on Ytn:n suosituksen mukainen, jossa tarkastellaan tulorahojen riittävyyttä rahankäytön eri kohteisiin niiden taloudellisessa etuoikeusjärjestyksessä. Rahoituksen riittävyyttä mitataan eri tasoille lasketuilla toiminta-, rahoitus-, investointi- ja kassajäämillä. Kassavirtojen kuvauksen avulla voidaan tutkia paitsi rahoituksen riittävyyttä, pääomarahoituksen tarvetta, lainojen hoito- ja verorasitetta, erilaisten maksujen ja velvoitteiden hoitokykyä ja yleensäkin rahoituksen hallintaa ja tehokkuutta.
Vuonna 2008 maa- ja puutarhatalouden kassatulot olivat keskimäärin 130 700 euroa, josta lyhytvaikutteisiin toiminnan menoihin kului 83 700 eli 64 %, joten toimintajäämäksi jäi 47 000 euroa. Rahoitusmenojen ja verojen vähentämisen jälkeen rahoitusjäämäksi jäi 36 700 euroa. Kun siitä vähennetään siitä nettomääräiset investointimenot, saadaan investointijäämäksi 7 200 euroa. Nettomääräiset investointimenot olivat 29 500 euroa. Kassajäämään päästään lisäämällä investointiavustukset ja lainojen nettomuutos. Kassan ylijäämäksi muodostui 17 800 euroa, joka kattaa rahoitusomaisuuden muutoksen ja jäi käytettäväksi yksityiseen kulutukseen.
Kassamenojen kasvu on viime vuosina ollut hieman tulojen kasvua nopeampaa, mutta tulorahoitus ei ole kuitenkaan merkittävästi heikentynyt. Tulorahoituksella on pystytty maksamaan toiminnan menot, rahoitusmenot ja verot ja myös investointeihin on jäänyt rahaa. Positiivinen investointijäämä osoittaa, että investoinnit on keskimäärin voitu rahoittaa tulorahoituksella. Isompia investointeja sillä ei kuitenkaan pystytä rahoittamaan, vaan rahoitukseen käytetään avustuksia ja velkaa. Investointitukien määrä oli vuosina 2007 - 2008 keskimäärin 2 900 euroa ja lainojen nettolisäys 8 400 euroa tilaa kohti.
Kassaperusteisen tulorahoituksen riittävyyttä voidaan arvioida suhteessa vieraan pääoman hoitomenoihin tai suhteessa investointeihin. Lainojen hoitokate mittaa tulorahoituksen riittävyyttä vieraasta pääomasta aiheutuviin maksuihin ja vieraan pääoman takaisinmaksuaika puolestaan mittaa velkojen takaisinmaksukykyä. Molemmat tunnusluvut voidaan laskea eri olettamuksilla yrittäjän voitonjako-osuudesta tulorahavirrasta. Kun yrittäjän osuutena tulorahoituksesta käytetään työlle saatua korvausta eli työn tuottoa, on lainojen hoitokate 2000-luvulla ollut keskimäärin 1,2 ja vieraan pääoman takaisinmaksuaika 4,8 vuotta. Käytetyillä laskentaperusteilla maksuvalmiutta voidaan pitää yleisten ohjelukujen mukaan tyydyttävänä eli liiketoiminnan kassavirta riittää lainojen hoitokuluihin ja takaisinmaksuajat ovat kohtuullisia.
Lainojen hoitokatteella mitattu velkojen hoitokyky oli vuonna 2008 heikoin muilla kotieläintiloilla ja sikatiloilla ja paras lypsykarjatiloilla. Muilla nautakarjatiloilla suuri velkaisuus ja puutarhayrityksissä puolestaan pieni rahoitusjäämä pidensivät selvästi takaisinmaksuaikoja. Tunnuslukujen valossa viljatilojen maksuvalmius pysyi kohtuullisena vuonna 2008 vaikka kannattavuus ja yrittäjätulo putosivat rajusti edellisvuodesta. Viljatilojen velkaisuus on myös pysynyt viime vuodet varsin kohtuullisena. Sikatilojen maksuvalmius heikkeni selvästi vuonna 2008 kannattavuuden pudotessa. Lypsykarjatilojen maksuvalmius on pysynyt vähintäänkin tyydyttävänä. Rahoitusjäämä on kasvanut 2000-luvulla rahatulojen vauhdissa ja velkaisuus on pysynyt kohtuullisena.
