Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät
Nyckelord:
maatila, menestyminen, kannattavuus, strategia, erotteluanalyysiAbstract
Yrityksen taloudellista menestystä mitataan sen rahaprosessia kuvaavien tilinpäätösaineistojen avulla. Perinteisen tilinpäätösanalyysin käyttökelpoisuutta voidaan parantaa pidentämällä tarkastelun aikajännettä, jolloin pystytään paljastamaan yrityksen talouden nykytila ja kehityssuunta. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tilojen menestymistä pitkällä aikavälillä sekä tunnistaa tekijöitä, jotka selittävät menestymiseroja tilojen välillä.
Tutkimusaineistona käytettiin kirjanpitotilojen tilinpäätöstietoja vuosilta 1998–2005. Aineistossa olivat mukana ne maito- (189 kpl) ja viljatilat (80 kpl), joiden päätuotantosuunta oli pysynyt samana em. vuosina. Menestymisen mittarina käytettiin kannattavuuskerrointa.
Tilat luokiteltiin kannattavuuden perusteella kolmeen luokkaan tutkimusjakson alussa ja lopussa, ja tilojen sijoittumista näihin luokkiin tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Maitotiloista 27 % oli pysynyt heikoimmassa ja 15 % parhaassa luokassa. Viljatiloista heikoimpaan luokkaan kuului koko tarkastelujakson ajan 19 % ja parhaimpaan luokkaan 14 %. Menestymisluokka jakson lopussa riippui tilastollisesti merkitsevästi menestymisluokasta jakson alussa. Sekä maito- että viljatiloilla putoaminen alempaan kannattavuusluokkaan oli yleisempää kuin nouseminen ylempään luokkaan.
Tilojen kuulumista hyvin tai heikosti menestyneisiin, nousijoihin ja keskiluokkaan selitettiin erotteluanalyysin avulla käyttäen selittävinä tekijöinä muuttujia, jotka ilmentävät viljelijän strategista käyttäytymistä. Tällaisia olivat yrityksen koko ja kasvu, erikoistuneisuuden aste, investointiaktiivisuus, tuottavuuden kehitys ja vieraan pääoman käyttö.
Maitotila-aineistossa muodostui kaksi erottelufunktiota, joilla erotteleviksi muuttujiksi osoittautuivat käyttökateprosentin muutos, omavaraisuusaste jakson alussa ja sen muutos, liikevaihto jakson alussa ja sen muutos, kotieläintuoton osuus liikevaihdosta sekä koneiden nettoinvestointiaste. Ensimmäisen erottelufunktion kuvaama kanoninen ulottuvuus nimettiin suuruuden ekonomiaksi ja toisen kuvaama ulottuvuus kasvuksi. Suuruuden ekonomia -ulottuvuus sai suurimmat arvonsa menestymistään parantaneiden sekä koko ajan menestyneiden tilojen luokassa ja pienimmät arvonsa heikoimmin menestyneiden tilojen luokassa. Kasvu-ulottuvuus sai suurimmat arvonsa menestymistään parantaneiden luokassa.
Viljatiloilla erotteleviksi muuttujiksi osoittautuivat käyttökateprosentin muutos ja koneiden nettoinvestointiaste, joiden muodostama kanoninen ulottuvuus nimettiin tuottavuuden parantamiseksi. Se erotteli menestymisluokat suoraviivaisesti saaden heikosti menestyneiden ryhmässä negatiivisen ja menestyneiden sekä menestymistään parantaneiden ryhmässä positiivisen arvon.
Parhaiten menestyneiden maitotilojen strategian perustana näyttää olleen suuren yrityskoon tuomat hyödyt, johon liittyy keskittyminen kotieläintuotantoon ja sen tuottavuuteen, maltillinen investointikäyttäytyminen sekä hyvä vakavaraisuus. Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu. Se näkyy sekä liikevaihdon kasvuna, velkaantumisena että investointiaktiivisuutena. Nämä tilat ovat kooltaan lähellä parhaiten menestyneitä tiloja. Mikäli ne selviävät kasvuprosessin tuomasta velkarasitteesta sekä pystyvät parantamaan tuotantoprosessiensa tuottavuutta, niiden voidaan olettaa menestyvän jatkossa entistä paremmin. Heikoimmin menestyneillä tiloilla strategiana näyttää olleen pyrkimys kasvuun, mutta ne eivät ole siinä onnistuneet niin, että se näkyisi menestymisen paranemisena. Ongelmat saattavat liittyä kasvun rajoitteisiin, tuotantoprosessien hallintaan, investointien suuntaamiseen ja velkaantumiseen. Viljatiloilla ainoa havaittu keino parantaa menestymistä oli tuottavuuden parantaminen, mihin liittyy maltillinen investointikäyttäytyminen. Yrityskoolla tai kasvulla ei ollut vaikutusta viljatilojen menestymiseen pitkällä aikavälillä.
