Ilmaston muutos lisää kasvinsuojelun riskejä
Nyckelord:
ilmaston muutos, kasvinsuojelu, IPM, torjunta-aineiden käyttö, ympäristöriskit, tulokaslajit, ClimexAbstract
Ilmaston muutoksella on monia haittavaikutuksia, joista osa ilmenee kasvinsuojeluriskien kasvuna ja siitä johtuvana torjuntatarpeen muutoksena. MTT:n tutkimusten tavoitteena on osoittaa: 1) ns. suorien säävaikutusten seuraukset kasvinsuojelussa, 2) viljelykasvien ja –järjestelmien muutoksesta aiheutuvat riskit sekä 3) torjunta-aineiden käyttöön liittyvät riskiskenaariot. Osa työstä tehdään kotimaisen verkoston, osa Itämeren alueen yhteistyönä.
Alustavat tulokset todistavat, että muutosta ei tarvitse odottaa – se on alkanut jo. Havaintodatat osoittivat, että Suomessa on todettu 13 uutta tuhoojaa ja 13 tuhoojan aiheuttamat riskit ovat lisääntyneet. Ruotsissa 9 tuhoojaa aiheuttaa aikaisempaa suurempia ongelmia, Tanskassa 19 ja Virossa 5. Kasvitaudit ovat lisääntyneet nopeimmin kaikissa maissa. Kasvinsuojeluaineiden myynti ja käyttö on lähtenyt myös kasvuun ja osa kasvun syistä liittyy uusiin ongelmiin ja/tai torjuntakauden aikaistumiseen sekä pidentymiseen. Tautitorjunnasta on julkaistua tietoa, joka osoittaa mm. perunaruton torjuntaruiskutusten kolminkertaistuneen viimeisen 15 vuoden aikana. Osa syistä liittyy torjuntakauden pidentymiseen osa ruttokantojen muutokseen. On arvioitu, että yhden asteen keskilämpötilan nousua seuraa keskimäärin yhden ruiskutuskerran lisäys ellei käytössä ole muita torjuntakeinoja. Climex-mallinnukset osoittavat vastaavasti, että odotettavissa on monen tuholaislajin siirtymä 400 km pohjoiseen, jos vuorokauden keskilämpötila nousee 3,5 oC. Myös rikkakasvilajisto on muuttumassa, mutta suorien todisteiden saanti ilmaston muutoksen ja lajistomuutoksen välille vaatii vielä tarkkoja lisätutkimuksia.
Suoria vaikutuksia suuremmat riskit liittyvät uusien kasvien ja viljelyjärjestelmien yleistymiseen. Suorakylvön seuraukset rikkakasvi- ja tautiriskeissä on jo todistettu. Selvästi suuremmat muutokset voivat liittyä syyskylvöisten kasvien viljelyyn ja yleistymiseen. Kevätkasvien tuhoojat siirtyvät syyskylvöisiin kasvustoihin ja jatkavat kehitystään kasvukaudesta toiseen ilman selvää lepovaihetta. Koko viljelyekosysteemi muuttuu ja myös monet systeemin sisäiset ja populaatioiden väliset vuorovaikutukset kokevat muutoksen, jota on vaikea ennakoida. Niiden mallintaminen vaati paljon lisää tutkimustietoa ja mallinusosaamista sekä kokeellista dataa.
Kansalliseksi ja koko Pohjois-Euroopan haasteeksi tulee jatkossa lisääntyvien riskien hallinta tilanteessa, jossa EU:n tasolla on: 1) hyväksytty vähentää synteettisten kemikaalien käyttöä ja 2) korvata ne osittain luonnon omilla torjuntakeinoilla sekä uudella teknologialla. EU:n tavoitteiden toteuttaminen kansallisesti ei onnistu, ellei ajoissa panosteta: 1) riskien havainto- ja mittausjärjestelmiin, 2) vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen, 3) terveen lisäysmateriaalin tuottamiseen omassa maassa sekä 4) torjuntatyön tukemiseen integroidun kasvinsuojelun (IPM) osaamisella, joka yhdistää riskiskenaariot käytettävissä oleviin torjuntamenetelmiin. Uusien teknologioiden käyttökelpoisuus tulee myös testata käytännön viljelmillä, jotta varmistetaan viljelyn ekologinen että ekonominen kestävyys myös käytännössä.. Tässä tutkimuksessa tuotettu tieto osoittaa jo, että kasvinsuojelun riskit kasvavat Euroopan pohjoisilla alueilla suhteellisesti eniten eikä riskien hallinta voi perustua pelkästään muualla tuotettuun tutkimustietoon.
