Minkkien ryhmäkasvatus kiipeilyhäkissä
Nyckelord:
minkki, turkistarhaus, ryhmäkasvatus, nahan laatu, hintaAbstract
Minkkien hallikasvatus yleistyy Suomessa. Hallien rakennuskustannukset ovat korkeammat verrattuna perinteisiin varjotaloihin, ja siksi hallipinta-alan tehokas käyttö on tärkeää. Hollannissa on jo yleisessä käytössä kahdessa tasossa oleva häkkimalli (ns. kiipeilyhäkki), jossa voidaan kasvattaa useampia eläimiä siten, että lainsäädännön sanelemat pinta-alavaatimukset eläintä kohden täyttyvät lattiapinta-alan kasvamatta. Samalla eläinten saama liikkumatila lisääntyy, fyysinen häkkiympäristö monipuolistuu ja eläimet saavat sosiaalisia virikkeitä. Kiipeilyhäkki saattaisi olla edistysaskel paitsi eläinten myös ympäristön kannalta, koska monien häkkivarusteiden tai aikaisemmin taloudellisesti kannattamattomien investointien (esim. automaattiset lannanpoistojärjestelmät) kustannukset eläinpaikkaa kohti laskettuna puolittuvat. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää kiipeilyhäkin vaikutuksia eläinten tuotanto-ominaisuuksiin.
Tutkimus tehtiin nuorilla minkeillä, jotka olivat mukana kokeessa vieroituksesta nahkomiseen. Osa minkeistä kasvatettiin urosnaaraspareina standardihäkeissä (häkki 84 x 31 x 45 cm, koppi 30 x 31 x 40 cm, P x L x K) ja osa kahden uroksen ja kahden naaraan ryhminä kiipeilyhäkeissä, joita varten standardihäkkiin rakennettiin toinen kerros (56 x 31 x 45 cm). Kasvatuskaudella 2003 kokeessa oli mukana kolme värityyppiä, kaudella 2004 vain yksi. Kasvattaja sai valita koe-eläimistä haluamansa yksilöt siitokseen, ja loput eläimet nahkottiin. Tulokset ovat nahkotuista eläimistä.
Häkkityypillä oli vaikutusta minkin ruumiinpainoon vain yhdellä värityypillä ensimmäisenä vuonna. Standardihäkissä kasvaneet mahogany urokset olivat painavampia kuin kiipeilyhäkissä kasvaneet urokset. Nahanpituudessa ei ollut eroa häkkityyppien välillä millään värityypillä kumpanakaan vuonna. Vuonna 2003 naarasnahkojen massakkuus oli huonompi kiipeilyhäkissä kaikilla värityypeillä, urosnahoissa ero oli vain mahoganeilla. Vuonna 2004 ei eroa massakkuudessa ollut. Häkkityyppi ei vaikuttanut nahkojen laatuluokkaan muulloin kuin vuoden 2003 mahogany värityypin uroksilla. Kiipeilyhäkissä kasvaneiden urosten laatuluokka oli standardihäkissä kasvaneita huonompi. Häkkityyppi ei vaikuttanut nahoista huutokaupassa maksettuun hintaan tilastollisesti merkitsevästi, mutta tuloksissa oli havaittavissa viitteitä hieman alentuneesta hinnasta. Tätä mahdollisesti alentunut hinta ei kuitenkaan välttämättä vaikuta minkinkasvattajien kokonaistuloihin. Eläinpaikkaa kohti laskettuna rakennuskustannukset ovat alhaisemmat ja hoitotöihin kuluva aika todennäköisesti vähäisempi kiipeilyhäkissä kuin perinteisessä häkissä. Minkkien kasvattajan kokemukset kiipeilyhäkistä sekä hoitotöiden että eläinten tuottavuuden kannalta ovat olleet positiivisia.
Kiipeilyhäkki näyttäisi olevan tuottajan näkökulmasta toimiva vaihtoehto minkin kasvatukselle. Ryhmäkasvatuksen vaikutuksia minkkien hyvinvointiin (etenkin aggressiivisuuden mahdollisesti aiheuttamat ongelmat) ei kuitenkaan vielä riittävästi tunneta, joten lisätutkimukset ovat tarpeen.
