Tuotanto-olosuhteet munivien kanojen vaihtoehtoisissa tuotantoympäristöissä
Nyckelord:
munantuotanto, lattiakanalat, varustellut häkit, ilmanlaatu, ammoniakki, pölyAbstract
Perinteisten varustelemattomien häkkien käyttö munivien kanojen pitopaikkana on kielletty vuoden 2012 alusta (MMM:n eläinsuojeluasetus 10/EEO/2000). Munantuotanto on tämän jälkeen mahdollista joko niin kutsutuissa vaihtoehtoisissa järjestelmissä (lattiakanalat ja osaritiläkanalat) tai varustelluissa häkeissä. Sekä lattiakanaloissa että virikehäkeissä kanoilla on enemmän tilaa. Kanoilla pitää olla myös orret, munintapesä sekä mahdollisuus kylpeä. Lattiamunantuotantossa yhtenä ongelmana on kanalan heikko ilmanlaatu, joka saattaa heikentää sekä kanojen että hoitajien hyvinvointia. Korkeita ammoniakkipitoisuuksia on havaittu lattiakanaloissa useissa tutkimuksissa (Lahin ja Peltonen 2001, Gustafsson ja Wachenfelt 1997, Kangro 1993, Larsson 1999). Ne johtuvat pääasiassa lannan varastoimisesta eläintilassa, mutta myös puutteita ilmanvaihdossa on pidetty yhtenä syynä. Virikehäkkikasvatus on työympäristöltään lähellä tavanomaista häkkikasvatusta, lähinnä pehkun käyttö virikehäkeissä voi lisätä ilman pölypitoisuutta.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Siipikarjaliiton ja Työtehoseuran Munivien kanojen tulevaisuuden tuotantoympäristöt –tutkimuksessa (2004-2006) selvitetään eri tuotantomuotojen käytännön edellytyksiä tiloilla. Työtehoseurassa tutkittiin kanaloiden ilmanlaatua kuudessa lattiakanalassa ja kahdeksassa virikehäkkikanalassa seuraavien tekijöiden osalta: ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuus, pölypitoisuus, kosteus ja lämpötila. Ilmanlaadun ongelmien syiden selvittämiseksi tehtiin myös ilmanvaihdon mittauksia. Tutkimuksessa mitattiin lisäksi kanaloiden valaistusta, melua ja työnmenekkiä. Tutkimuskäynnit kaikille tiloille tehtiin helmi-maaliskuun aikana 2005, jolloin ilmanvaihto oli kanaloissa usein minimissään. Kaasut mitattiin 24-27 kohteesta eri puolilta kanalaa kanalatyypistä riippuen. Pölymittaus tehtiin keräämällä pölynäytettä noin kolmen tunnin ajan yhdestä sopivaksi katsotusta paikasta.
Ammoniakkipitoisuudet lattiakanaloissa olivat korkeita, keskimäärin 50 ppm. Virikehäkkikanaloissa ammoniakkipitoisuus oli keskimäärin 8 ppm. Suositusarvot, joita ei tulisi ylittää kuin tilapäisesti, ovat 10 ppm, ja 25 ppm, kun kanalassa käytetään pehkua. Lattiakanaloista suositusarvo alittui vain yhdessä kanalassa, jossa ainoana tutkituista kanaloista oli käytössä lantaraappa. Useimmissa lattiakanaloissa ylittyivät myös paitsi kahdeksan tunnin HTP-arvot (=20 ppm), myös lyhytaikaisen oleskelun (15 min) HTP-arvot (50 ppm).
Hiilidioksidipitoisuudet sen sijaan olivat matalammat lattiakanaloissa, useimmiten 3000 ppm suositusarvon alle, keskimäärin 2380 ppm. Virikehäkkikanaloissa hiilidioksidipitoisuuden suositusarvot pääsääntöisesti ylittyivät, mutta pitoisuudet eivät olleet haitallisella tasolla (HTP-arvo 5000 ppm). Virikehäkkikanaloissa eläintiheys oli kaksinkertainen lattiakanaloihin verrattuna (14,8 kanaa/m2 vs. 7,2 kanaa/ m2), jolloin ilmanvaihtotarve on myös suurempi. Ilmanvaihtomittausten tulosten analysointi on kesken, mutta hiilidioksidiarvojen perusteella lattiakanaloissa ilmanvaihdon määrä oli riittävä.
Pölypitoisuudet olivat suuremmat lattiakanaloissa ( keskimäärin 13,7 mg/m3) kuin virikehäkkikanaloissa (keskimäärin 2,8 mg/m3). Puolella lattiakanaloita pölypitoisuudet olivat hyvin korkeat, n. 20 mg/m3, ja puolella pölypitoisuudet olivat varsin kohtuulliset, selvästi alle 10 mg/m3. Lattiakanaloissa mitattuihin pölypitoisuuksiin on vaikuttanut todennäköisesti kanojen rauhattomuus, jolloin mm. pesien kansille kerääntynyt pöly lähtee liikkeeseen. Suositusraja on 10 mg/m3. Virikehäkkikanaloissa suositusraja ei ylittynyt.
