Eloperäisten fosforilannoitteiden pitkän ajan vaikutukset maahan ja satoihin
Nyckelord:
lanta, peruslannoitus, puhdistamoliete, sijoituslannoitus, superfosfaatti, yleislannoiteAbstract
Luonnossa fosfori (P) liikkuu pääasiassa biologisesti ja palautuu maahan orgaanisina yhdisteinä. Kasvi- ja eläinjätteiden lahotessa suurin osa niiden P:sta vapautuu fosfaatti-ioneina, jotka pidättyvät maahan samalla tavalla kuin lannoite-P. Orgaanista fosforia on vuosituhansien kuluessa kertynyt suuria määriä sekä turpeisiin että kivennäismaan pintakerrokseen. Jääkauden jälkeen muodostuneista orgaanisista P-yhdisteistä on varastoitunut viljeltyihin kivennäismaihin arviolta prosentin verran, mikä vastaa noin sadan vuoden aikana muodostunutta määrää. Lannassa ja kasvinjätteissä tulee fosforia vuosittain Suomen peltoihin nykyisin jopa enemmän kuin epäorgaanisissa lannoitteissa.
Eloperäistenkin lannoitusaineiden P:sta suurin osa on epäorgaanista ja enimmäkseen hyvin helppoliukoista. Kunhan lanta saadaan sopivina annoksina juurten ulottuville, sekä kuivike- että lietelannat ovat ravinnesisältöönsä verrattuna hyviä P:n lähteitä. Kalkkistabiloidun puhdistamolietteen ja turkiseläinlannan sisältämä kalsiumfosfaatti ei liukene veteen, mutta on suhteellisen helposti saatavilla happamista maista. Alumiinilla ja raudalla saostettu puhdistamolietteen P on vaikeasti saatavaa. Orgaaniset lannoitteet ovat maanparannusaineita, jotka toistuvasti käytettyinä parantavat maan fysikaalisia ominaisuuksia ja biologista aktiivisuutta ja saattavat helpottaa P:n saantia myös välillisesti. Puhdistamolietteiden alumiinin ja raudan vaikutus P:n liukoisuuteen ei häviä ajan mukana.
Neljä vanhaa ja yksi uusi koe
Korsirehuilla tuotetun vanhanaikaisen naudan olkikuivikelannan P:sta orgaanisten yhdisteiden osuus on noin puolet. Vanhojen oppikirjojen mukaan lannan P on väkilannoitteiden veroista, mutta täsmällisiä vertailuja on julkaistu vähän. Pitkään vaikuttavien eloperäisten P-lannoitteiden elinkaaren mallintaminen edellyttää teorioiden testaamista ja matemaattisten yhtälöiden kalibrointia koetulosten avulla. Lannan P:n vaikutusta selvitettiin neljän vuosina tehdyn 1926−1965 pitkäaikaisen lannoituskokeen sekä Jokioisissa vuosina 1991−1998 tehdyn kenttäkokeen perusteella. Vanhoissa kokeissa usean vuoden välein levitettyä lantaa verrattiin joka vuosi annettuihin väkilannoitteisiin. Jokioisissa niukkafosforiselle savimaalle peruslannoitteeksi levitettyä superfosfaattia, lantaa ja puhdistamolietettä verrattiin vuosittain kylvölannoituksessa sijoitettuihin P-pitoisiin lannoitteisiin.
Kotoiset lannat hyviä fosforin lähteitä
Vanhoissa kokeissa usean vuoden välein levitetyssä lannassa tuli fosforia vuotta kohti vähän, mutta se oli tehokasta. Ilman P-lannoitusta saatu suhteellinen sato prosentteina runsaalla P-lannoituksella saadusta kasvoi Ruukissa saraturpeella v. 1926−1967 lannan P-määrällä 5 kg/ha/v 62 %:sta 84 %:iin ja rahkatupeella v. 1930−1967 P-määrällä 4 kg/ha/v 76 %:sta 91 %:iin. Tammelan hiesusavella v. 1929−1953 suhteellinen sato suureni P-määrällä 8 kg/ha/v 92 %:sta 98 %:iin ja Tohmajärven hietamoreenilla v. 1949−1965 P-määrällä 7 kg/ha/v 87 %:sta 96 %:iin. Ohrakiloa vastaavia rehuyksiköitä saatiin lannan P:llä lisää turvemailla 63−88 ry/P-kg ja kivennäismailla 23−33 ry/P-kg. Lannan vaikutuksen perusteella voidaan arvioida, että saman verran eli noin 6 kg/ha/v fosforia sisältävät viljan oljet vaikuttavat ajan mittaan hyvin merkittävästi pellon fosforitalouteen.
Jokioisten savimaalle peruslannoitteeksi levitetyt superfosfaatti ja lanta olivat P-kiloa kohti melkein yhtä tehokkaita kuin vuosittain sijoitetut P-pitoiset yleislannoitteet. Viljasato suureni Jokioisissa v. 1991−1998 pienillä P-määrillä 64−78 kg/P-kg ja suurilla 33−38 kg/P-kg. Rautapitoisen puhdistamolietteen teho oli heikompi, vain 14 kg/P-kg. Orgaaniset lannoitteet paransivat kasvuoloja muutenkin kuin P-lannoitteina. Kun peruslannoituksia täydennettiin yleislannoitteen P:lla, puhdistamoliete tuotti viljaa viisi prosenttia enemmän kuin superfosfaatti.
