Säilörehun ensi- ja jälkikasvun korjuuajan sekä väkirehutäydennyksen vaikutus lypsylehmien maidontuotantoon
Abstract
Nurmiheinien ensikasvun korjuuajan vaikutus rehun syönti- ja tuotantopotentiaalin on erittäin suuri ja melko hyvin tunnettu. Säilörehun syönti lisääntyy keskimäärin 0,16 kg ka ja maitotuotos 0,3-0,5 kg päivässä, kun ensikasvusta tehdyn nurmisäilörehun D-arvo paranee 10 g/kg. Keskimääräisissä kasvuolosuhteissa alkukesällä nurmiheinien D-arvo huononee 5 g/kg päivässä. Merkittävä osa karjatilan nurmirehusta valmistetaan nurmen jälkikasvusta, joten myös sen laadulla on suuri merkitys. Jälkikasvun laadun muutoksista ja rehun tuotantovaikutuksesta on huomattavasti vähemmän tutkimustietoa. Tässä kokeessa tuotettiin sulavuudeltaan selvästi toisistaan poikkeavia säilörehuja ensikasvussa ja jälkikasvussa ja selvitettiin niiden maidontuotantovaikutusta.
Koesäilörehuina oli kuusi kesällä 2002 tehtyä timotei-nurminatasäilörehua. Kaksi rehua tehtiin nurmen ensikasvusta: 5.6. (aikainen ensikasvu, A) ja 17.6. (myöhäinen ensikasvu, M). Osa molemmista jälkikasvualoista korjattiin loppukesällä 29.7. (aikainen jälkikasvu eli rehut AA ja MA) ja osa 12.8. (myöhäinen jälkikasvu eli rehut AM ja MM). Säilörehut säilöttiin laakasiiloihin ja syötettiin maidontuotantokokeessa, jossa oli 24 ay-lehmää. Koemallina oli cyclic change over. Säilörehujen D-arvo määritettiin pässeillä sonnan kokonaiskeruumenetelmällä.
Ensikasvussa korjuun viivästyminen huononsi säilörehun D-arvoa keskimäärin 5,0 g /vrk, joka on samaa tasoa kuin aiemmissa aineistoissa. D-arvo huononi myös toisessa sadossa, kun korjuu viivästyi (AA→AM 3,6 g/vrk ja MA→MM ja 2,5 g/vrk). Parhaankaan jälkikasvurehun D-arvo ei ollut kovin korkea (664 g/kg), vaikka sen kasvuaika edellisestä niitosta oli vain 42 vrk. Lehmät söivät aikaisin korjattua ensikasvun A-rehua erittäin paljon (17,4 kg ka/pv alemmalla väkirehutasolla) ja tuottivat runsaasti maitoa. Säilörehun D-arvon huononeminen ensikasvussa 10 g/kg:lla vähensi lehmien säilörehun kuiva-aineen syöntiä 0,48 kg ja EKM:n tuotantoa 0,60 kg.
Ensi- ja jälkikasvurehujen maidontuotantovaikutusten suora vertailu on hankalaa, koska kasvien kehitysvaihetta on vaikea vakioida. Jos verrataan ensikasvun jälkimmäistä rehua M ja kaikkien jälkikasvurehujen keskiarvoa, ovat rehujen keskeiset laatuparametrit varsin samanlaisia. Lehmät söivät kuitenkin ensikasvun säilörehua enemmän (13,33 vs. 12,52 kg ka/vrk) ja EKM-tuotos oli suurempi (32,6 vs. 31,1 kg/vrk).
Korvaussuhde [säilörehun syönnin väheneminen (kg ka), kun väkirehuannos lisääntyi 1 kg ka] oli keskimäärin 0,47. Keskimääräisissä korvaussuhteissa ensi- ja jälkikasvun rehuja syötettäessä ei ollut eroja, mutta ensikasvussa korvaussuhde oli huomattavasti suurempi hyvin sulavaa A-rehua syötettäessä kuin M-rehulla. Väkirehuannoksen suurentaminen lisäsi maitotuotosta kaikilla säilörehuilla. Vähiten väkirehulisäys vaikutti A-säilörehua syövillä lehmillä. EKM-vaste oli jälkikasvurehuilla keskimäärin 0,92 kg EKM/lisätty väkirehu kg ka. Eri väkirehutasoilla D-arvon muutos vaikutti eri tavoin maitotuotokseen. Esimerkiksi ensikasvurehuilla energiakorjatun maidon vaste oli 0,75 kg EKM / 10 g D-arvoa, kun väkirehutaso oli 8 kg. Kun väkirehua annettiin 12 kg vaste oli paljon pienempi eli 0,43 kg EKM/10 g D-arvoa.
Tämän kokeen tulokset tukevat käsitystä, että ensikasvusta tehdyn säilörehun tuotantovaikutus on hieman parempi kuin muuten laadultaan vastaavan, mutta nurmen jälkikasvusta tehdyn säilörehun. Säilörehun D-arvon lasku vähensi maitotuotosta selvemmin, kun lehmille syötettiin ensikasvurehua. Väkirehuannoksen suurentaminen lisäsi maitotuotosta enemmän, kun säilörehun sulavuus oli huonompi. Säilörehun laadulla on siis selkeä vaikutus lehmien maidontuotantoon ja muun muassa tietyn tuotoksen saavuttamiseen tarvittavan väkirehumäärän tarpeeseen. Tämän kokeen perusteella ei voi kuitenkaan suositella tiettyä korjuustrategiaa. Kesän 2002 poikkeukselliset sääolosuhteet ovat voineet vaikuttaa erityisesti jälkikasvurehujen laadun kehitykseen. Lisäksi eri korjuustrategioiden vaikutuksia lypsykarjatilan taloudelliseen tulokseen pitäisi tarkastella laajasti yksittäisen tilan omien tuotanto-olosuhteiden puitteissa. Korjuustrategian valinta tilalla riippuu mm. käytettävissä olevasta nurmialasta, lehmämäärän joustomahdollisuuksista, väkirehun ruokintastrategiasta jne.
