MAATALOUSYRITTÄJIEN JA LOMITTAJIEN ALTISTUMINEN VARASTOPUNKEILLE MAATILOILLA: SIKALAT, KANALAT JA TALLIT
Nyckelord:
varastopunkki, maatilat, altistuminenAbstract
Huonepölypunkkien ja allergioiden välinen yhteys on tunnettu jo kauan. Kosteusvaurioiden yleistyessä sekä kodeissa että työpaikoilla, on havaittu myös varastopunkkien merkitys allergioiden aiheuttajina. Suomalaisen ammattitautitilaston mukaan vuosittain punkkien aiheuttaman ammattitaudin saa 50150 työntekijää. Työpaikkojen punkeista tiedetään kuitenkin erittäin vähän. Punkkien esiintyminen runsain määrin työpaikalla voi aiheuttaa työntekijöille oireilua, ja pahimmassa tapauksessa ammattitaudin. Kuopion aluetyöterveyslaitoksella ympäristömikrobiologian laboratoriossa olemme tutkineet maatiloilla työskentelevien ihmisten altistumista ja herkistymistä punkeille. Halusimme selvittää, mitä varastopunkkilajeja valituissa työympäristöissä esiintyy, mitkä ovat niiden runsaussuhteet ja vaihtelevatko lajisto tai punkkimäärät vuodenaikojen mukaan. Samoin tutkimme punkkien kulkeutumista maatalousympäristössä. Selvitimme myös tutkimukseen valittujen työntekijöiden oireilua, allergiasairauksia ja mahdollista herkistymistä varastopunkeille.
Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän maatilaa (kolme sikalaa, kanalaa ja tallia) ja 23 maatalouslomittajaa. Punkkeja löytyi kaikista tutkituista työympäristöistä. Tuotantoeläimen pieni koko (kana) ja pölyisyys liittyivät suuriin punkkimääriin. Noin 40% maatalouden näytteistä sisälsi enemmän punkkeja kuin arvioitu herkistymisraja-arvo (100 punkkia grammassa pölyä) on. Lajistollisesti kaikki nyt tutkimamme kohteet olivat samankaltaisia, näytteistä löytyi pääasiassa varastopunkkeja.Pyroglyphidae-heimon punkkeja (huonepölypunkkien heimo) löytyi merkittävästi vain kanaloista. Punkkien esiintyminen maatalouden kohteissa vaihteli vuodenajoittain. Eläintiloista punkkeja löytyi eniten syksyllä ja talvella, kun taas kesä oli kotien punkkirikkainta aikaa. Vaihtelu johtunee ko. tiloissa vallitsevista ja vuodenajan mukaan vaihtelevista kosteus ja lämpötilaolosuhteista. Punkit myös kulkeutuivat eläintiloista koteihin. Erityisesti Acaridae- ja
Tarsonemidae-heimojenpunkkeja löytyi yhtäaikaa sekä eläintiloista että kotoa. Oirekyselyn perusteella lomittajat kärsivät ihooireista enemmän kuin viljelijät. Tutkittujen sikaloiden ja kanaloiden työntekijät kärsivät hengitystieoireista enemmän kuin tallien työntekijät. Lääkärin toteamia allergiasairauksia oli yleensä viljelijöillä saman verran kuin väestössä keskimäärin ja lomittajilla hiukan tavanomaista enemmän. Lomittajista oli 17 % herkistynyt ainakin yhdelle punkille. Riski altistua ja herkistyä punkeille on ilmeinen maatalouden parissa, joten altistumisen ehkäisy on tärkeää. Punkkien määrän voi minimoida tehokkalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisaksi toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja kosteus riittävän alhaisina. Riittävä ilmanvaihto ja oikeanlainen suojautuminen ovat tärkeitä keinoja altistumisen vähentämiseksi.
