Lihassolun kokoon kannattaa kiinnittää huomiota
Nyckelord:
maatiainen, yorkshire, ulkofilee, lihassolun kokoAbstract
Sikojen ja lihasten kasvaessa lihassolujen poikkipinta-ala ja pituus kasvavat. Rasvaisissa ruhoissa lihassolut
ovat kuitenkin pienempiä kuin samanpainoisissa vähärasvaisissa ruhoissa. Tässä tutkimuksessa
oli tarkoitus selvittää, millainen vaihtelu on lihassolujen poikkipinta-alassa samankokoisissa ulkofileissä
(longissimus dorsi -lihas). Tutkimuksessa oli 27 maatiaista ja 28 yorkshirea, joiden elopainot
vaihtelivat 95 kilosta 100 kiloon. Lihasnäytteet lihassolujen koon mittaamiseksi otettiin 35 minuuttia
teurastuksen jälkeen, jäädytettiin nestemäisessä typessä ja säilytettiin -80 asteessa määritykseen asti.
Lihassolujen poikkipinta-alat mitattiin longissimus dorsi –lihaksesta kuvankäsittelylaitteella leikkeistä,
jotka oli värjätty myosiini-ATPaasi-menetelmällä. Ulkofileen poikkipinta-ala mitattiin vuorokausi teurastuksen
jälkeen leikkuun yhteydessä.
Ulkofileen poikkipinta-ala oli kolmessa siassa välillä 30 - 35 cm2, 18 siassa välillä 35,1 - 40 cm2,
22 siassa välillä 40,1 - 45 cm2 ja 12 siassa välillä 45,1 - 50 cm2. Lihassolun keskimääräinen poikkipinta-
ala vaihteli jokaisessa edellä mainitussa ryhmässä huomattavasti. Imisissä oli sekä lihassolujen
poikkipinta-ala että fileen poikkipinta-ala suurempi kuin leikossa (P<0,01). Rotujen välillä ei eroa todettu
(P>0,05). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että samassa elopainossa ja samankokoisessa sian
ulkofileessä lihassolun keskimääräinen poikkipinta-ala voi vaihdella huomattavasti. Tätä ominaisuutta
kannattaisi hyödyntää valittaessa sikoja jatkojalostukseen. Vaikka toistaiseksi ei ole selkeästi osoitettu
lihassolun koon yhteyttä lihan laatuun, voidaan kuitenkin oletettaa, että suurempi määrä pieniä lihassoluja
antaa lihakselle suuremman kasvupotentiaalin ilman että lihan ja ruhon laatu heikkenevät.
