Naudan rasvoittumiseen vaikuttavat tekijät
Nyckelord:
naudanlihantuotanto, ruhon laatu, rasva, ruokinta, rehut, tuotantoympäristötAbstract
Tämän kirjallisuusselvityksen tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisuuksia vaikuttaa naudan ruhon
rasvoittumiseen. Lihas- ja rasvakudoksen kasvu perustuu niissä olevien solujen koon suurenemiseen
ja/tai niiden lukumäärän lisääntymiseen. Kudosten kasvuun ja valkuaisaineenvaihduntaan vaikuttavat
lukuiset kasvutekijät ja hormonit. Kasvunopeudella on erityisesti vaikutusta lihanlaatuun, sillä nopeasti
kasvaneet naudat voidaan teurastaa nuorempina, millä on myönteinen vaikutus lihan syöntilaatuun.
Nopeaan kasvuun liittyy yleensä myös rasvoittuminen: nopeasti kasvaneet eläimet ovat yleensä rasvaisempia
kuin hitaasti kasvaneet eläimet. Rasvan kertyminen ruhoon lisääntyy päiväkasvun nopeutuessa
ja energian saannin lisääntyessä. Myös teuraspainon kasvu lisää yleensä ruhojen rasvaisuutta ja vähentää
lihan sekä luun osuutta.
Sukupuolen vaikutus ruhon koostumukseen näkyy erilaisissa rasvoittumistaipumuksissa. Hiehot
rasvoittuvat aikaisemmin kuin härät, jotka puolestaan rasvoittuvat aikaisemmin kuin sonnit. Eri nautarodut
eroavat toisistaan rasvoittumispisteen (ts. missä painossa eläin alkaa rasvoittua) osalta. Aikuispainoltaan
suurikokoiset rodut (esim. Charolais, Simmental ja Limousin) kasvavat nopeammin ja rasvoittuvat
hitaammin kuin pienikokoiset rodut (Aberdeen angus, Hereford, Highland cattle).
Ruokinnan energiapitoisuuden pienentäminen vähentää yleensä ruhojen rasvoittumista, mutta
hidastaa myös usein eläinten kasvua ja pidentää siten kasvatusaikaa. Jos halutaan vähentää ruhojen
rasvoittumista dieetin energiapitoisuutta pienentämällä, joudutaankin yleensä hyväksymään hieman
heikommat kasvutulokset. Valkuaislisän vaikutukset ruhon koostumukseen ovat yleensä olleet vähäisiä.
Erilaisten karkearehujen ja väkirehujen käytöllä ei ole tutkimuksissa ollut vaikutusta ruhojen rasvoittumiseen,
jos eläinten energian ja valkuaisen saanti ovat olleet samalla tasolla eri ruokintaryhmien
välillä.
Lisääntyneen liikunnan on esitetty ehkäisevän nautojen rasvoittumista. Liikunnan lisääntyminen
on tutkimuksissa ollut seurausta alhaisemmasta eläintiheydestä ja pitävämmästä lattiamateriaalista,
minkä vuoksi eläimet ovat olleet aktiivisempia. Liikunnan seurauksena eläimet kuluttavat enemmän
energiaa ja niihin kerääntyy enemmän lihaskudosta ja vähemmän rasvakudosta.
Naudan ruhojen rasvoittumista voidaan jonkin verran säädellä ruokinnalla. Tällöin kysymykseen
tulee lähinnä ruokinnan energiapitoisuuden vähentäminen loppukasvatuksessa. Teuraspainojen
madaltaminen olisi kuitenkin todennäköisesti tehokkaampi keino rajoittaa ruhojen rasvoittumista kuin
energian saannin rajoittaminen tai väkirehun osuuden vähentäminen dieetissä. Nykytilanteessa, jossa
kotimaisen naudanlihan tarjonta ei kata kotimaista kysyntää, teuraspainojen madaltamiselle ei kuitenkaan
liene perusteita. Liharotuisten nautojen jalostuksellinen valinta residuaalisen syönnin perusteella
voisi olla tulevaisuudessa yksi mahdollinen keino tuottaa vähärasvaisempia ruhoja.
