Maatalouden geenivarojen arvo – tutkimustarpeiden arviointi metaanalyysilla
Nyckelord:
arvottaminen, geenivarat, maatalous, maksuhalukkuus, meta-analyysi, luonnonsuojeluAbstract
Maatalouden kasvi- ja eläingeenivarat köyhtyvät edelleen huolimatta siitä, että tietoisuus ja
suojelutoimet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Asiantuntevien päätösten teko geenivarojen suojelun
painopisteistä ja laajuudesta vaatii taloustieteellistä tietoa, joka sisältää rahallisia arvioita sekä suojelun
kustannuksista että hyödyistä. Vaikka kasvien siemeniä tai tuotantoeläimiä voidaan pitää
yksityishyödykkeinä, niiden sisältämillä geenivaroilla on julkishyödykkeiden piirteitä, kuten
olemassaoloarvoja kansalaisille. Julkishyödykeominaisuuksien vuoksi markkinahinnat eivät täysin
kuvaa geenivarojen arvoa. Geenivarojen arvoa onkin aiemmassa kirjallisuudessa selvitetty käyttäen
erilaisia arvottamismenetelmiä. Tutkimuksessa tehdään yhteenveto olemassa olevasta maatalouden
geenivarojen arvoa käsittelevästä kirjallisuudesta ja niiden suojelun hyödyistä meta-analyysin avulla.
Tavoitteena on arvioida, voidaanko suomalaisten kasvi- ja eläingeenivarojen arvoa päätellä aiemman
kirjallisuuden pohjalta ja tunnistaa, minkälaista tutkimusta geenivarojen arvosta tarvitaan
tulevaisuudessa. Aineisto koostuu 13 geenivarojen arvottamistutkimuksesta ja 63
maksuhalukkuushavainnosta. Aineiston perusteella eläingeenivaroja on arvotettu kasvigeenivaroja
enemmän. Kaikki tutkimukset ovat arvottaneet geenivarojen in situ -suojelua. Eniten on arvotettu
rotujen tai lajikkeiden yksittäisiä ominaisuuksia, mutta kohteena on ollut myös rotuja/lajikkeita ja
suojeluohjelmia. Valtaosa tutkimuksista on tehty kehitysmaissa, ja aineisto sisältää ainoastaan kaksi
arvottamistutkimusta Euroopasta. Suomesta ei ole saatavilla yhtään geenivaroja arvottavaa tutkimusta.
Aineistoa analysoidaan meta-regression avulla. Selitettävä muuttuja on maksuhalukkuus geenivarasta,
ja selittävinä muuttujina on arvotettavaa hyödykettä ja tutkittua väestöä kuvaavia muuttujia ja lisäksi
tutkimuksen maantieteellinen ulottuvuus, arvottamismenetelmä, tutkimusvuosi ja otoskoko.
Keskimääräinen maksuhalukkuus geenivaroista on kertasummana noin 42 dollaria kotitaloutta kohden.
Maksuhalukkuus kuitenkin vaihtelee tutkimusten välillä varsin paljon. Karjageenivaroja arvostetaan
enemmän kuin muita eläingeenivaroja. Maksuhalukkuus roduista ja suojeluohjelmista on korkeampi
kuin yksittäisistä ominaisuuksista. Paikallisia rotuja arvostetaan enemmän kuin risteymiä tai
eksoottisia rotuja. Olemassa oleva tutkimus ei tarjoa mahdollisuuksia päätellä geenivarojen arvoa
Suomessa. Tuleva tutkimus voikin edistää usealla tavalla tietoisuutta maatalouden geenivarojen
arvosta. Arviot ex situ -suojelun hyödyistä, kasvigeenivarojen arvosta, ei-käyttöarvoista, kuluttajien
arvostuksista ja kehittyneiden maiden geenivaroista ovat aliedustettuina nykyisessä kirjallisuudessa.
Kasvattamalla tietopohjaa uusilla tutkimuksilla parannetaan meta-analyysien luotettavuutta. Lisäksi
mahdollistetaan tutkimusten tulosten entistä monipuolisempi käyttö tilanteissa, joissa tehdään
päätöksiä aiemmin tutkimattomien lajikkeiden tai rotujen suojelusta.
