Heinänurmen säilöntämenetelmän vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen
Nyckelord:
lypsylehmä, karkearehu, maitorasva, tyydyttymättömät rasvahapot, CLA, trans-rasvahapotAbstract
Maito on monipuolinen rasvahappojen lähde. Maitorasvan koostumusta voidaan muokata lisäämällä haluttujen rasvahappojen saantia rehusta sekä vähentämällä tyydyttymättömien rasvahappojen biohydrogenaatiota pötsissä. Lypsylehmien rehuannoksen kuiva-aineesta yleensä 40 - 60 % on karkearehua joko tuoreena, säilörehuna tai heinänä. Karkearehun vaikutuksesta maidon rasvahappokoostumukseen tiedetään kuitenkin vähän. Nurmikasvien lehtien rasvahapoista tyypillisesti yli 50 % on alfalinoleenihappoa (cis-9,cis-12,cis-15 18:3) ja 10 – 20 % linolihappoa (cis-9,cis-12 18:2). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka heinänurmen säilöntämenetelmä vaikuttaa maidon rasvahappokoostumukseen.
Kokeet tehtiin Jokioisilla Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, Kotieläintuotannon tutkimuksen koe-eläintallissa kesällä (koe 1) ja talvella (koe 2) 2005. Kummassakin kokeessa oli viisi useamman kerran poikinutta ay-lehmää. Kokeen 1 alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut 229 ± 31,7 päivää ja kokeen 2 alkaessa 53 ± 5,3 päivää. Kokeessa 1 oli kaksi jaksoa. Ensimmäisellä jaksolla kaikki lehmät saivat karkearehunaan niittorehua ja toisella jaksolla latokuivattua heinää. Koe 2 toteutettiin osittain toistettuna 3x3 latinalaisena neliönä. Koekäsittelyinä olivat heinä, painorehu sekä hapolla säilötty rehu. Jakson pituus oli kummassakin kokeessa 14 päivää. Kokeiden 1 ja 2 säilörehut ja heinä niitettiin samasta timotei-nurminatakasvustosta 15.6.2005. Myös kokeen 1 niittorehu oli tästä kasvustosta. Lehmät saivat karkearehua vapaasti ja väkirehua 7 kg/päivä (koe 1) tai 9 kg/päivä (koe 2).
Karkearehun kuivaaminen ei vaikuttanut karkearehun syöntiin eikä maito- ja valkuaistuotokseen, mutta se vähensi rasvatuotosta. Lehmät söivät enemmän säilörehua kuin heinää (keskimäärin 13,1 vs. 11,8 kg ka/pv). Säilörehua saaneet lehmät myös tuottivat enemmän maitoa ja rasvaa kuin heinää saaneet, mutta valkuaistuotokseen säilöntämenetelmällä ei ollut vaikutusta. Säilöntäaineen käyttö lisäsi säilörehun syöntiä (+ 1,6 kg ka/pv) sekä rasva – ja valkuaistuotosta, mutta se ei vaikuttanut maitotuotokseen.
Niittorehua saaneiden maitorasva sisälsi vähemmän tyydyttyneitä ja enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja kuin heinää saaneiden maitorasva. Niittorehu lisäsi mm. öljyhapon (cis-9 18:1), konjugoidun linolihapon (CLA), linolihapon ja alfalinoleenihapon osuutta maitorasvassa heinään verrattuna. Maitorasvan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuksissa ei ollut eroa heinä- ja säilörehuruokintojen välillä. Säilörehuruokinta vähensi suuntaa-antavasti alfalinoleenihapon ja lisäsi merkitsevästi steariinihapon (18:0), trans-18:1:n ja CLA:n osuutta maitorasvassa heinäruokintaan verrattuna. Erot maitorasvan koostumuksessa olivat pienet säilörehuruokintojen välillä. Säilöntäaineen käyttö ei vaikuttanut maitorasvan alfalinoleenihappopitoisuuteen, mutta lisäsi merkitsevästi steariinihapon ja trans-18:1 rasvahappojen sekä suuntaa-antavasti CLA:n osuutta maitorasvassa.
