Orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden analysointimenetelmät suhteessa ympäristötuen ehtoihin ja ympäristölainsäädäntöön
Nyckelord:
lanta, orgaaniset lannoitevalmisteet, typpi, fosfori, kasveille käyttökelpoiset ravinteet, analyysimenetelmät, uuttosuhde, lannoitus, maatalouden ympäristötukijärjestelmä, lannoitevalmisteasetus, nitraattiasetus, huuhtoutuminenAbstract
Maatalouden ympäristötuen typen (N) ja fosforin (P) käyttörajat pohjautuvat lähtökohtaisesti niiden
kokonaispitoisuuksiin mineraalilannoitteissa, eikä niiden määrittelyyn liity oleellisia epäselvyyksiä.
Myös perinteisten karjanlantojen ravinteiden huomioon ottaminen on melko vakiintunutta, vaikka
kokonais-P:n kasveille käyttökelpoisesta osasta keskustellaankin. Orgaanisten lannoitevalmisteiden
(OLV) käyttö maataloudessa on lisääntymässä, mutta lannan ja OLV:den liukoisen N:n analyysimenetelmää
ei ole määritetty ympäristötukijärjestelmässä (YT). Lannan liukoisen N:n määritykseen käytetään
yleisesti ns. lanta-analyysimenetelmää. Se kuvaa lähinnä kasvukauden kuluessa kasvien käytettävissä
olevaa liukoista ammoniumtyppeä tai määrittäen myös pienimolekyyliset orgaaniset typpiyhdisteet.
OLV:den liukoinen N analysoidaan ainakin lannoitevalmisteasetuksen mukaisella 1:5 –
vesiuutolla, joka johtaa kiinteiden OLV:eiden tapauksessa tyypillisesti noin puoleen ns. lantaanalyysillä
saatavasta tuloksesta. Uuttosuhdetta väljentämällä saadaan lähes ns. lanta-analyysin mukaisia
pitoisuuksia. Hyvin vesipitoisille lannoille ja OLV:eille 1:5 –vesiuutto tuottaa vain hieman ns.
lanta-analyysin mukaista pienemmän pitoisuuden. Korkeaan N-lannoitukseen pyrkivälle on edullista
käyttää ravinnelaskennassa erityisesti kiinteille OLV:eille 1:5 –vesiuutolla saatua pitoisuutta.
Nitraattiasetuksen N-rajoista on erilaisia tulkintoja jo käsitteellisellä tasolla. Lannalle asetettua
170 kg/ha kok.-N-rajaa ympäristöhallinto pyrkii soveltamaan myös OLV:eisiin. Varsinainen tulkintaongelma
on kuitenkin kaikkia maahan lisättäviä N:n lähteitä koskevat kasvikohtaiset rajat, joiden kohdalla
ei mainita tarkoitettavan nimenomaisesti liukoista N:ä vallitsevan käytännön mukaisesti. Tämän
seurauksena osa lannoitesektorin toimijoista tulkitsee kasvikohtaisten rajojen tarkoittavan kok.-Nrajoja,
jolloin kiinteiden OLV:eiden mielekäs käyttö estyisi kokonaan.
Typen käyttöön liittyviä tulkintaongelmia suurempia ovat kuitenkin fosforin käyttöön liittyvät.
Kiinteiden OLV:eiden tapauksessa 1:5-vesiuutto johtaa jopa selvästi alle 1 %:n liukoisen P:n osuuksiin
todellisen kasveille käyttökelpoisen osuuden ollessa kymmeniä prosentteja. Uuttosuhteen väljentämisellä
on liukoisen P:n pitoisuuteen vielä huomattavasti radikaalimpi vaikutus, mutta pelkällä vesiuutolla
tuskin saadaan kasveille käyttökelpoista P-pitoisuutta kuvaavaa arvoa. YT:ssä on määritelty
kasveille käyttökelpoisen P osuus puhdistamolietteelle ja lannalle. Lannoitevalmisteinakin lietepohjaisten
maanparannusaineiden kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 %, mutta lantapohjaisten lannoitevalmisteiden
fosfori otetaan huomioon 1:5 –vesiuutolla saadun P-pitoisuuden mukaisesti. Tämä
antaa mahdollisuuden muuttaa intensiivisten sikatalousalueiden P-ylijäämät huomattaviksi alijäämiksi
siirtämättä niitä muualle. Tämä saavutettaisiin separoimalla lietelanta ja tuotteistamalla kiinteä osa
lannoitevalmisteeksi todellisen kasveille käyttökelpoisen P-määrän muuttumatta miksikään.
Joillekin OLV:eille on YT:ssä määritetty erityinen analyysimenetelmä, mutta käsitteet poikkeavat
lannoitevalmistelainsäädännön käyttämästä. Erikseen määrittelemättömien OLV:eiden sisältämä P
ei nykyisellään rasita fosforinkäyttökiintiötä juuri lainkaan, vaikka todellisen kasveille käyttökelpoisen
P:n määrä on kuitenkin huomattava. Tämä johtaakin levitysmahdollisuuksien loppumiseen maan viljavuusuuttoisen
fosforipitoisuuden seuratessa todellisen kasveille käyttökelpoisen fosforin määrää.
