Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntaminen ei lisännyt loisongelmaa laidunpaineen kasvaessa
Nyckelord:
Eimeria, kokkidi, emolehmä, laidun, loiset, sukkulamadot, karitsa, nurmi, yhteislaidunAbstract
Märehtijöissä on lähes aina loisia, jotka saattavat aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Lieväkin tartunta hidastaa eläimen kasvua. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että loistartunnalle herkät nuoret karitsat ja vasikat pääsevät laiduntamaan puhtaita, edellisenä kesänä käyttämättömiä alueita. Mikäli tämä ei ole mahdollista, loisia pyritään torjumaan tietyn häätöohjelman mukaisesti. Loislääkitys lisää kustannuksia. Lääkityksen jatkuva käyttö mahdollistaa myös loislääkkeille vastustuskykyisten kantojen syntymisen. Loisongelman torjuntaan on käytetty myös erilaisia laiduntamisstrategioita kuten alennettua eläintiheyttä, lohkosyöttöä ja yhteislaidunnusta. Eri eläinlajien yhteislaidunnus on vähentänyt märehtijöiden loisongelmaa yhden lajin laiduntamiseen verrattuna. Huolimatta lupaavista tuloksista ulkomailla ei yhteislaiduntamisen merkitystä lampaiden ja nautojen loistilanteeseen ole aikaisemmin maassamme tutkittu.
Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntamista ja yhteislaiduntamisen vaikutusta märehtijöiden sisäloisiin ja painonmuutoksiin tutkittiin Laatulihaa tehokkaalla emolehmätuotannolla –hankkeessa MTT:n emolehmänavetalla Tohmajärvellä 2003 - 2004. Tutkimuksessa oli molempina kesinä 32 hereford-emolehmää ja näiden 32 vasikkaa sekä 90 suomenlammaspässikaritsaa. Kesällä 2003 oli mukana myös 4 sonnia. Naudat olivat neljässä 8 emon, 8 vasikan ja yhden sonnin ryhmässä. Kahdessa nautaryhmässä oli lisäksi 45 karitsaa. Yhtä ryhmää varten laidunta oli 4,2 ha jaettuna kolmeen yhtä suureen syöttökaistaan. Laidun oli kesällä 2003 toisen vuoden nurmea ja siinä oli ensimmäisen laidunnuksen alkaessa 42 % timoteita, 23 % nurminataa ja 18 % puna-apilaa. Yksilölliset sonta- ja papananäytteet otettiin laidunkauden alussa ja lopussa sekä kuukauden välein. Loismääritykset tehtiin Eviran Oulun tutkimusyksikössä. Nautoja ja karitsoita ei loislääkitty ennen koetta eikä kokeen aikana.
Kesän 2003 ensimmäisissä sonta- ja papananäytteissä todettiin yli 80 prosentissa loisten munia tai munia vastaavia kestomuotoja (ookystia). Lähes kaikissa papananäytteissä oli runsaasti kokkidiookystia (Eimeria spp.). Eimeria-ookystia löytyi myös emoilta, vasikoilta ja astutussonneilta. Nämä olivat erittäin todennäköisesti eri lajeja kuin karitsoilla. Kenties kuivan ja kuuman sään ansiosta kokkidimäärät heinä- ja elokuussa 2003 selvästi vähenivät. Emolehmät tuottivat koko laidunkauden ajan ja vasikat ja karitsat keski- ja loppukesästä pieniä määriä Trichostrongylidae-heimon sukkulamatojen munia. Naudalla nämä mahdollisesti olivat enimmäkseen Ostertagia ostertagi –juoksutusmahamadon munia. Karitsoiden tartunta tuli mahdollisesti alkuperätilalta. Trichostrongylidae-munia oli korkeimmillaan vain 200 kpl sontagrammassa eli selvästi alle sen määrän, mitä yleensä tavataan, kun loistartunta vaarantaa eläimen terveyttä. Toisen kesän sateisten sääolojen pelättiin olevan edullisia loisten kasvulle. Suuria muutoksia ei loismäärissä kuitenkaan tapahtunut. Vasikoiden kasvu oli pelkällä nautalaitumella parempi kuin yhteislaitumella, mutta noin 140 gramman päiväkasvueroa pidettiin käytännön kannalta merkityksettömänä. Karitsat kasvoivat laidunkauden aikana tyydyttävästi, keskimäärin noin 160 grammaa päivässä. Yhteislaiduntaminen lisäsi lihan kokonaistuottoa hehtaarilla keskimäärin 120 kiloa. Tuoton lisäys tuli karitsoista.
Karitsoiden mukanaolo nosti laidunpainetta 21 %:lla, mutta sillä ei ollut haitallista vaikutusta emojen, vasikoiden eikä karitsoiden loismääriin. Tämä selittynee osittain sillä, että laidunalue oli aikaisemmin laiduntamatonta nurmea ja että nautojen ja karitsoiden välillä oli vähän loisten ristiintartuntoja.
