Seleenirikastuksen vaikutus siemenperunan fysiologiseen ikään

Författare

• Marja Turakainen Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto
• Helinä Hartikainen Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto
• Mervi Seppänen Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76946

Nyckelord:

elinvoima, fysiologinen ikä, peruna, seleeni, vanheneminen

Abstract

Suomen oloissa siemenperunan varastointijakso on pitkä ja sen aikana siemenperunan fysiologinen ikä
lisääntyy eli se vanhenee hiljalleen. Samalla siemenperunan elinvoima alenee ja se tuottaa pienen sadon.
Siksi elinvoiman säilyminen varastoinnin aikana mahdollisimman hyvänä on tärkeää.
Vaikka seleeniä ei pidetä kasveille välttämättömänä mikroravinteena, nousevien seleenilisäysten on
osoitettu parantavan kasvien kasvua, sadon määrää ja laatua sekä lisäävän kasvisolujen antioksidatiivista
puolustuskykyä. Kasvit tarvitsevat puolustusmekanismeja suojautuakseen sisäisten tai ulkoisten
stressitekijöiden aiheuttamilta solujen hapetusvaurioilta. Vanheneminen on luonnollinen kasvien
kehitysvaihe, jolloin solujen lipidien mm. solukalvojen hapettuminen lisääntyy. Seleenin on havaittu
hidastavan kasvien vanhenemista ja E-vitamiinipitoisuuden vähenemistä kasvin ikääntyessä. Seleeniä
saaneiden kasvien on todettu myös säilyttävän pidempään tuoreutensa ja ravintoarvonsa.
Tutkimuksessa selvitettiin, voiko seleenilannoitus ylläpitää tai edistää siemenperunan elinvoiman
säilymistä sekä hidastaa sen vanhenemista varastoinnin aikana. Seleenillä rikastetut siemenperunat tuotettiin
edellisenä kasvukautena kasvihuonekokeessa nousevilla selenaattimäärillä (0, 0,0035, 0,01, 0,075 ja 0,9 mg
seleeniä kg^-1 kvartsihiekkaa) lannoitetuissa kasveissa. Niiden elinvoimaa tutkittiin selvittämällä
varastointiajan vaikutusta itujen lukumäärään ja pituuteen ja laskemalla itämiskapasiteetti.
Siemenperunoiden vanhenemista tutkittiin mittaamalla rasvahappojen hapettumistuotteen eli
malondialdehydin (MDA) kertymistä varastoinnin aikana ja idätysjakson jälkeen. Seleenin vaikutusta
siemenperunoiden satopotentiaaliin tutkittiin kasvihuonekokeissa määrittämällä niiden tuottamat sadot.
Seleenipitoisuus määritettiin sekä siemenperunoista että seuraavan sadon mukuloista.
Pitkien itujen (≥1 cm) osuus ja itujen itämiskapasiteetti kasvoivat varastointiajan pidetessä kahdesta
kahdeksaan kuukauteen. Korkeimmat seleenilisäykset (0.075 ja 0.9 mg kg^-1) paransivat kahdeksan kuukautta
varastoitujen siemenperunoiden itämiskapasiteettia eli suurempi osa olemassa olevista iduista oli
elinvoimaisia. Samanaikaisesti itujen putreskiinin pitoisuus oli korkein. Seleenillä ei ollut selvää vaikutusta
siemenperunan vanhenemiseen. Korkein sato tuotettiin kuusi kuukautta varastoidulla siemenperunalla,
riippumatta seleenilisäyksestä. Varastointiajan pidetessä kahdeksaan kuukauteen yhä korkeammat
seleenilisäykset antoivat positiivisen sadonlisän.
Tulokset osoittavat, että korkeat seleenilisäykset edistävät siemenperunoiden itämispotentiaalia ja
satopotentiaalia varastointiajan, mikäli varastointiaika on yli kuusi kuukautta. Seleenillä ei ole
johdonmukaista siemenperunan vanhenemista hidastavaa vaikutusta siemenperunan ollessa sopivassa
istutusiässä.