Puheen musiikilliset piirteet ja sosiaalinen toiminta

Kohti prosodian sosiologiaa

Kirjoittajat

  • Melisa Stevanovic
  • Mikko Kahri

Avainsanat:

keskustelunanalyysi, vuorovaikutus, prosodia, toimijuus

Abstrakti

Vuorovaikutuksen perusrakenteena voidaan pitää ajatusta siitä, että ensimmäinen puhuja asettaa ne puit- teet, joiden sisällä seuraavan puhujan tulee tuottaa puheenvuoronsa. Responsiivisia vuoroja voidaan kuitenkin näkemyksemme mukaan pitää varsin erilaisina sen suhteen, missä määrin vuoron esittäjän oma toimijuus tulee niissä esiin: (1) myötätoiminnassa toimija säilyttää fokuksen vuorovaikutuskumppanissaan, (2) vastatoiminnassa toimija etualaistaa oman toimijuutensa. Tässä artikkelissa tarkastelemme aluksi aloitteellisen ja responsiivisen vuoron muodostamia kokonaisuuksia, vieruspareja, kartoittaen varhaisesta vuorovaikutuksesta ja aikuisten arkikeskusteluista myötä- ja vastatoimintaa ilmentävien responsiivisten vuorojen prosodisia ominaispiirteitä (sävelkulkuja, äänen voimakkuutta ja rytmiä). Tämän jälkeen tarkastelemme vieruspareja psykoterapiavuorovaikutuksesta ja kirkon työpaikkapalavereista pohtien sitä, kuinka osallistujat voivat responsiivisten vuorojensa hienovaraisen prosodisen säätelyn avulla rakentaa ja ylläpitää institutionaalisia rooleja ja laajoja toiminnan kehyksiä tai haastaa ja manipuloida niitä omien pyrkimystensä kannalta strategisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Sosiologinen prosodian tutkimus näyttäytyy uutena hedelmällisenä tutkimusalueena, jonka avulla on mahdollista päästä käsiksi aiemmin vähemmälle huomiolle jääneisiin sosiaalisiin ilmiöihin.

Tiedostolataukset

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2011-12-01

Viittaaminen

Stevanovic, M., & Kahri, M. (2011). Puheen musiikilliset piirteet ja sosiaalinen toiminta: Kohti prosodian sosiologiaa. Sosiologia, 48(4), 285–308. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/sosiologia/article/view/123994