Lääkärit asiantuntijatehtävissä
Henkivakuutus, lääkärintyön materiaaliset käytännöt ja ammattikunnan muodonmuutos
Avainsanat:
henkivakuutus, hoitosuhde, lääkärintarkastukset, lääkärintyö, materiaaliset käytännöt, professiotAbstrakti
Artikkeli käsittelee lääkäreiden asiantuntijatehtävien lisääntymisen vaikutusta heidän työkäytäntöihinsä ja ammattikunnan asemaan. Lähestymistapa on historiallinen tapaustutkimus, jonka kohteena on henkivakuutustoiminta Suomessa 1870-luvulta toiseen maailmansotaan. Lääkäreille muodostui portinvartija-asema uusien henkivakuutusten myöntämisessä. Heidän suorittamansa tarkastuksen pohjalta arvioitiin voitiinko hakijalle myöntää vakuutus ja millä ehdoin. Toimenpide poikkesi periaatteiltaan lääkäreiden perinteisistä terapeuttisista tehtävistä. Vakuutusyhtiöt pyrkivät eri tavoin kehittämään vakuutustarkastusta suuntaan, joka takaisi tuotetun tiedon luotettavuuden ja objektiivisuuden. Lääkäreiden huolenaiheet koskivat puolestaan tarkastuksista maksettavia korvauksia ja yhtiöille luovutetun tiedon vaikutuksia lääkärin ja potilaan välisen suhteen luottamuksellisuuteen. Artikkeli kuvaa, miten molempien osapuolten kysymyksiin vastasi tarkastuskäytännön formalisointi. Sen ytimessä oli tarkastuslomake. Yhtäältä lomake ohjasi ja yhdenmukaisti lääkäreiden toimintaa. Toisaalta lääkäreille maksetut korvaukset ja oikeutus tietojen luovutukseen kytkettiin siihen. Näin lomake toimi materiaalisena välityksenä, jonka avulla eri osapuolten intressit sopeutettiin toisiinsa. Samalla lääkäreiden asema muuttui: asiantuntijatehtävä yhdenmukaisti heidän työtään ja kytki heidät yhtiöiden hallintobyrokratiaan. Artikkeli avaa uuden näkökulman lääkärikunnan ammatilliseen historiaan, jota yleensä on tarkasteltu sosiaalipoliittisten keskustelujen, lainsäädännöllisten uudistusten tai etupolitiikan merkeissä.