Imitaatiopeli vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen ja yhteiskunnallisten jakojen tutkimusvälineenä

Kirjoittajat

  • Ilkka Arminen
  • Mika Simonen

Avainsanat:

etnometodologia, imitaatiopeli, keskustelunanalyysi, kokeellinen tutkimus, sosiaaliset ryhmät, uskonto, yhteiskunnalliset jaot

Abstrakti

Imitaatiopeli on uudenlainen kokeellinen tutkimusmenetelmä, jolla tarkastellaan yhteiskunnan osaryhmien tietämystä toisistaan. Imitaatiopelissä kokeen osallistujat toimivat joko edustamansa ryhmän jäseninä tai teeskentelijöinä, jotka tekeytyvät ryhmän jäseniksi. Peliä on sovellettu mm. sukupuolen (naiset/miehet), seksuaalisen suuntautumisen (homot/heterot), uskonnon (kristityt/ei-kristityt), poliittisen suuntautuminen (vasemmisto/ei-vasemmisto) sekä kansallisuuden (maahanmuuttajat/ei-maahanmuuttajat) mukaisten ryhmäjakojen tutkimiseen. Tutkimusote tuottaa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tietoa nk. vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen jakautumisesta yhteiskunnassa. Pelillä mitataan sitä, kuinka hyvin henkilö voi tekeytyä vastakkaisen sosiaalisen ryhmän jäseneksi. Mitä paremmin tekeytyminen onnistuu, sitä laajemmin ryhmää koskevan tietämyksen voi katsoa levinneen yhteiskunnassa. Tekeytymisen vaikeus taas kertoo ryhmän sulkeutuneisuudesta. Artikkelissa analysoidaan Helsingissä 2013 pelattua uskontopeliä, johon osallistui yhteensä liki 300 opiskelijaa, jotka luokittelivat itsensä aktiivisiksi kristityiksi (ev.lut.) tai ei-uskonnollisiksi. Kvalitatiivisen analyysin kautta tarkennamme kuvaa vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen luonteesta, ja osoitamme sen rakentuvan kyvystä muodostaa tietämyksellinen, kokemuksellinen ja kategorinen yhteensopivuus sosiaalisen ryhmän kanssa. Tavoitteenamme on eritellä sitä, millä tavoin sosiaalisten ryhmien väliset erot muodostuvat merkityksellisiksi kulttuuristen ja yhteiskunnallisten erojen perustaksi.

Tiedostolataukset

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2015-09-01

Viittaaminen

Arminen, I., & Simonen, M. (2015). Imitaatiopeli vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen ja yhteiskunnallisten jakojen tutkimusvälineenä. Sosiologia, 52(3), 237–254. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/sosiologia/article/view/124191