Illuusiot suomalaisen sosiologian kentällä
Avainsanat:
Bourdieu, illuusio, kenttä, sosiologiaAbstrakti
Sosiologian kriisiä käsittelevissä keskusteluissa tuotetaan näkemystä tieteenalan legitimiteetistä, olemuksesta ja tehtävistä. Artikkelissa tutkin käsityksiä suomalaisen sosiologian legitimiteetistä tieteenalan itseymmärryksestä käsin. Jäsennän sosiologian bourdieulaisittain kenttänä ja tutkin, millaisia illuusioita eli yllykkeitä ja päämääriä sekä emotionaalista kiinnittymistä kentän toimintaan sosiologian kentältä voidaan hahmottaa. Lisäksi tutkin, minkälaisin strategioin illuusioita ajetaan, ja millä tavoin ne ovat suhteessa toisiinsa. Tutkimuksen aineistona käytän suomalaisten sosiologian professorien eli tieteenalan eliitin haastatteluita vuosilta 1979–1981 ja 2012–2014. Ajallisen peilauksen avulla on mahdollista tarkastella, missä määrin kentän illuusioissa voidaan havaita jatkuvuutta ja katkoksia. Sosiologian kentältä erottuu kolme illuusiota: tiede-, politiikka- ja moraali-illuusio. Eri aikakausien keskinäinen tarkastelu osoittaa tiedeilluusion ja politiikkailluusion säilyttäneen asemansa, ja ne edustavat kentällä jatkuvuutta muuttuneista strategioista huolimatta. Sen sijaan moraali-illuusio kyllä tunnistetaan ja tunnustetaan 2010-luvun aineistossa, mutta se on kesyyntynyt ja muuttunut olemukseltaan hiljaiseksi. Näiden kolmen illuusion erottuminen kummaltakin aikakaudelta ilmentää jatkuvuutta niissä erilaisissa tavoissa, joilla sosiologian kenttä hahmottaa oikeutustaan.
