Romanisiirtolaiset ja arjen rajallistaminen Helsingissä
Nyckelord:
romanit, siirtolaiset, kaupunkitila, rajallistaminen, sosiaaliset oikeudetAbstract
Tutkimme artikkelissa romanisiirtolaisiin kohdistuvaa, kaupunkitilaan ja arkipäiväisen vuorovaikutuksen tasolle hajautunutta kontrollointia ja sen seurauksia Helsingissä. Artikkeli perustuu haastatteluaineistoon, osallistuvaan havainnointiin ja viranomaisaineistojen analyysiin. Romanisiirtolaiset ovat EU:n sisäisen vapaan liikkuvuuden myötä laillisesti Suomessa oleskeleva mutta julkisesti ongelmaksi konstruoitu ryhmä. Argumentoimme, että koska ryhmään kohdistuva suora rajoittava politiikka ei ole ollut mahdollista, politiikan painopiste on siirtynyt epäsuoraan ja paikallistasolla tapahtuvaan arjen ja kaupunkitilan käytön rajallistamiseen. Tämä on puolestaan synnyttänyt institutionaalista ja moraalista ambivalenssia, joka näkyy portinvartija- ja auttajarooleissa toimivien ”katutason byrokraattien”, järjestötyöntekijöiden ja yksityisten toimijoiden, kuten poliisien, sosiaalityöntekijöiden, vartijoiden ja maanomistajien, kohtaamisissa siirtolaisten kanssa. Oikeudellisesti jännitteinen tilanne on myös aktivoinut kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja synnyttänyt kamppailuja, joiden seurauksena siirtolaisiin kohdistuu Helsingissä sekä paikallisia oikeuksien laajentumia että erityisrajoituksia. Arjen rajallistaminen läpäisee ja rakenteistaa samalla siirtolaisten monipaikkaista elämää ja on tuottanut liikkuvuuden vakiintuessa pysyvän oikeudellisen ja maantieteellisen välitilan.
