Minuuden narratiivinen rakentaminen tutkimushaastattelussa
Avainsanat:
dialogi, metodologia, narratiivi, vuorovaikutusAbstrakti
Käsittelen tässä artikkelissa minäkäsityksen rakentumista haastattelutilanteessa tukeutuen George Herbert Meadin dynaamiseen ja vuorovaikutuksen merkitystä korostavaan käsitykseen minuudesta. Mead korostaa minäteoriassaan yksilön kykyä ottaa erilaisia perspektiivejä suhteessa omaan itseensä ja toimintaansa sekä ajallista etäisyyttä kokevan minän ja itsestä kertovan minän välillä. Meadin minäkäsityksessä dialogisuutta ja prosessinomaisuutta kuvaavat minuuden eri olomuotojen välinen dynamiikka. Minuuden kehittyminen kytkeytyy jaetun kielen ja mielen rakentumiseen. Narratiivisen lähestymistavan mukaan ihmisen elämää ja itseyttä voidaan hahmottaa kehittyvänä kertomuksena. Prosessitulkinta minuuden rakentumisesta narratiivisessa tutkimuksessa korostaa yhtenäiseksi oletetun minätarinan sijaan tilanteisesti kehittyvää tunnetta ja käsitystä minuudesta sekä toisten merkitystä kerrontaa rakentavina tekijöinä. Yhtenäisen tarinan hahmottamisen sijaan tuon tässä artikkelissa esille kerronnan moninaisuutta ja muovautuvuutta tutkimushaastattelussa, jota analysoin Meadin dialogisen minuuden rakennetta kuvaavan teorian avulla. Meadin tulkinta myös haastaa käsitykset koherentista minätarinasta korostamalla minuuden muovautuvuutta suhteessa ympäristöön. Osoitan esimerkkien avulla, miten Meadin teoriaa soveltaen on mahdollista analysoida puhetilanteessa kehkeytyvää minuutta narratiivisesta näkökulmasta. Artikkelini tarjoaa myös prosessiteorioille metodologisen ja empiirisen sovelluksen, josta voi löytää yhtymäkohtia asemoinnin teoriaan. Käytän artikkelissa nuorten kouluvalintoja koskevaa puhetta havainnollistaakseni analyysiä ja minäkäsityksen rakentumista ajallisesti, sosiaalisesti ja kontekstuaalisesti.
