Isyys eron jälkeen: puhetta hoivasta, kasvatuksesta ja huolesta
Avainsanat:
isyys, ero, diskurssianalyysi, positiointiteoriaAbstrakti
Eron jälkeistä isyyttä on tutkittu Suomessa niukasti, vaikka vanhempien erot ovat vuosien saatossa arkipäiväistyneet. Tämä artikkeli tarkastelee sitä, miten eronneet isät merkityksellistävät isyyttään haastattelupuheessa. Tarkemmin tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, millaisia puhetapoja eronneet miehet isyydestään tuottavat ja millaisia positioita heidän puheessaan rakentuu. Aineisto koostuu 21:n lapsensa äidistä eronneen isän haastattelusta, joita analysoitiin diskurssianalyysiä ja positiointiteoriaa soveltaen. Aineisto kerättiin yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. Isien kerronta jakautui kolmeen puhetapaan suhteessa isyyteensä ja jokainen puhetapa piti sisällään kolme positiota: hoivapuhe (hellä huolehtija, turvan tuoja, kanssaleikkijä), kasvatuspuhe (sääntöjen asettaja ja roolimalli, keskustelija ja kannustaja, opettaja) sekä huolipuhe (murehtija, surija, väärinymmärretty). Eronneet isät rakensivat puheessaan kuvaa pala palalta täydentyvästä hyveellisestä ja moraalisesti vastuullisesta isyydestä, joka perustuu hoivaan sekä lämpimään ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa.Samalla kun isät kertoivat itsensä sisään tällaiseen kulttuuriseen ja sitoutuneeseen isyysihanteeseen, paljastuu tämän ihanteen haavoittuvuus ja kompleksisuus, jota on harvemmin tutkimuksissa nostettu esiin: eronneiden isien puhe sisältää monenlaista huolta, surua ja pelkoa. Tutkimuksen isät vahvistivat puheellaan käsitystä isän tärkeydestä eron jälkeen.
