Varjakan saha (1900–1929) lasten ja nuorten työympäristönä
Avainsanat:
nuoret, teollisuus, saha, lapsityövoima, sahateollisuus, lapset, työtavat, teollisuustyöAbstrakti
Teollisuusarkeologia on keskittynyt pitkään rakennetun ympäristön tutkimiseen. Viime vuosikymmeninä nouseva tutkimustrendi on ollut teolliseen menneisyyteen liittyvien kysymysten laajentaminen sosiaaliarkeologian alueelle; enää ei olla kiinnostuneita vain teollisuuskohteiden rakennuksista ja niiden suojelusta, vaan myös noilla kohteilla eläneistä ja työskennelleistä ihmisistä. Myös menetelmät ovat laajentuneet. Edelleen tutkimuksen keskiössä on materiaalinen kulttuuri, mutta tutkittavien ilmiöiden lisäksi käytettävät aineistot voivat olla yhä moninaisemmat. Tässä tutkimuksessa Varjakan sahalla Oulunsalossa työskennelleitä lapsia ja nuoria lähestytään dokumentaarisen arkeologian menetelmin. Tärkein lähteemme on Varjakan höyrysahan arkiston Luettelo sahalla työssä olevista nuorista henkilöistä (1910–1924). Tutkimme Varjakan sahan tapausesimerkin kautta millainen työnteon maailma oli lapsille ja nuorille 1900-luvun alussa. Mitä työtä he tekivät, minkä ikäisinä ja millaisessa ympäristössä? Teoreettisena työkaluna käytämme lapsisystävällisen ympäristön kriteeristöä. Lopuksi asetamme lasten ja nuorten työnteon lainsäädännölliseen ympäristöönsä.
Julkaistu
Viittaaminen
Copyright (c) 2023 Tiina Kuokkanen, Noora Hemminki
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.