Yhden jäte on toisen bisnes

Romuliiketoiminnan ensimmäiset vuosikymmenet myöhemmän kiertotalouden rakentajina

Kirjoittajat

• Kati Toivanen Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33355/tw.136159

Avainsanat:

kiertotalous, kierrätys, romukauppiaat, jäte, yrityshistoria

Abstrakti

Suomessa syntyi ja kehittyi 1900-luvun alkupuolella yrittäjyyttä, jota nykytermein voi kuvailla ”vihreäksi liiketoiminnaksi”. Se ei kuitenkaan lähtökohtaisesti nojannut ekologisille, vaan taloudellisille periaatteille. Rauta- ja terästeollisuuden merkityksen kasvu ja kansainvälinen sulatustekninen kehitys 1800-luvun jälkipuolella alkoivat lisätä romuraudan ja romumetallien tarvetta ja kulutusta. Romusta tuli vähitellen tärkein ja arvokkain teollisuuden käyttämä jäteraaka-aine. Samaan aikaan Suomen suuriruhtinaskunnassa toteutettiin elinkeinonvapaus, joka laajensi yrittämisen mahdollisuuksia, ja myös jätteen määrä ja laatu yhteiskunnassa alkoivat muuttua. Olosuhteet muuttuivat suotuisiksi uuden ammattiryhmän, romukauppiaiden, muodostumiseen. Monet uudet alan yrittäjät tulivat yhteiskunnan marginaalista ja edustivat etnisiä tai uskonnollisia vähemmistöjä, sillä jätteet tarjosivat heille elinkeinomahdollisuuden matalalla kynnyksellä. Romukauppiaat, joita voi kutsua kiertotalouden pioneereiksi, keräsivät, lajittelivat ja toimittivat teollisuudelle sen tarvitsemaa raaka-ainetta. Tässä artikkelissa tutkin suomalaisen kiertotalousliiketoiminnan syntyä ja kehitystä 1900-luvun alusta vuoteen 1930. Lähestyn aihetta kahden teeman kautta: millaisia olivat raaka-aineen ja uuden ammattikunnan kysyntä ja koko, ja mikä oli uusien yrittäjien tausta ja asema. Keitä olivat romukauppiaat ja miten he menestyivät? Kuinka romu kiersi?