Henkirikosuhrien läheisten suru sekä selviytymistä edistävät ja estävät tekijät

Kirjoittajat

  • Tanja Virta Tampereen yliopistollinen sairaala
  • Marja Kaunonen Tampereen yliopisto
  • Anna Liisa Aho Tampereen yliopisto

Avainsanat:

henkirikos, läheiset, suru, selviytyminen

Abstrakti

Henkirikoksen uhrina kuolee Suomessa vuosittain keskimäärin 95 henkilöä. Yhtä henkirikoksen uhria jää suremaan useita perheenjäseniä, ystäviä ja läheisiä. Henkirikoksen jälkeen läheisten suru on traumaattista ja pitkäkestoista. Yli puolet läheisistä kärsii yhdestä tai useammasta psyykkisestä häiriöstä jopa 10 vuotta menetyksen jälkeen. Sen vuoksi heidät tulee huomioida henkirikoksen sekundaarisina uhreina.

Tämä tutkimus on osa Tampereen yliopiston surututkimushanketta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata henkirikosuhrien läheisten surua sekä heidän selviytymistään edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin elektronisella lomakkeella ja haastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui 34 läheistä, joista kolme haastateltiin teemahaastatteluin. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Läheisten suruun liittyi traumaattista surua ja surusta särkymistä. Traumaattiseen suruun sisältyi voimakkaita tunteita, kokonaisvaltaista surukipua ja kiintymyssuhteen ylläpitämistä. Suru oli luonteeltaan aaltoilevaa. Surusta särkyminen ilmeni kadotettuna elämänilona ja elämässä selviytymisen vaikeutena, mutta toisaalta myöhemmin myös eteenpäin suuntautumisena.

Läheisten surussa selviytymistä edistivät oikeanlaisen tuen saaminen, sisäiset vahvuustekijät ja menetyksen myötä uudistuminen. Tukea saatiin läheisiltä, ammattihenkilöiltä ja omasta yhteisöstä. Itsensä suojeleminen, omien luonteenvahvuuksien hyödyntäminen ja aktiivisena pysyminen edistivät selviytymistä. Menetyksen myötä uudistuminen ilmeni kokemuksena yhteydestä surmattuun, uuden realiteetin muodostumisena ja hyvyyden näkymisenä omassa elämässä.

Selviytymistä esti murhetaakan kantaminen. Läheiset kärsivät emotionaalisesti, jäivät surunsa kanssa yksin ja joutuivat yhteisöissään sosiaalisesti leimatuiksi. Oman surunsa ohella he huolehtivat surevista läheisistään. Lisäksi ammattihenkilöiden huono kohtaaminen ja elämänkohtaloiden kasaantuminen estivät läheisten selviytymistä. Läheiset kokivat elämän perustan järkkymistä, joka ilmeni arjessa selviytymisen vaikeuksina ja talouden epävakautena. Kuoleman julkinen riepottelu, raskas oikeudenkäynti ja tekijän olemassaolo aiheuttivat mielen uudelleen haavoittumista.

Tutkimustulokset luovat ymmärrystä läheisten surusta ja selviytymisestä henkirikoskuoleman jälkeen. Läheiset hyötyisivät erityisesti surun käsittelemiseen ja arjessa pärjäämiseen kohdennetusta tuesta. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ja vertaistukitoiminnan kehittämisessä sekä henkirikosuhrien läheisiä kohtaavien ammattihenkilöiden koulutuksessa.

Kirjoittajien biografiat

Tanja Virta , Tampereen yliopistollinen sairaala

Tanja Virta on terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän kiinnostui surututkimuksesta opiskellessaan Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.

Marja Kaunonen, Tampereen yliopisto

Marja Kaunonen on terveystieteiden tohtori ja hoitotieteen dosentti. Hän työskentelee hoitotieteen professorina Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hänen hoitotieteen väitöskirjansa käsitteli surevien perheiden tukemista ja sen jälkeinen tutkimus on kohdistunut eri perheenjäsenten suruun, selviytymiseen ja tukemiseen läheisen kuoleman jälkeen sekä myös lapsettomuudessa tai perheenjäsenen sairastuessa.

Anna Liisa Aho, Tampereen yliopisto

Anna Liisa Aho on terveystieteiden tohtori ja dosentti, joka työskentelee Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, terveystieteissä. Aho on pitkään tutkinut surua, selviytymistä ja surevien moniammatillista tukemista eri näkökulmista. Aho myös kouluttaa ja luennoi aihealueesta eri alojen ammattihenkilöstöä.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2023-09-26

Numero

Osasto

Tutkimusartikkelit