Tieteen infrastruktuurit – näkymättömiä tukirakenteita, kansallisia kilpailuvaltteja vai uuden tutkimusvision mahdollistajia?

Kirjoittajat

• Helena Karasti
• Nina Janasik
• Sanna Talja

Avainsanat:

Karasti, Helena, Janasik, Nina, Talja, Sanna, e-tiede, e-infrastruktuurit, tutkimusinfrastruktuurit, kyberinfrastruktuurit, infrastruktuuripolitiikka, digitaaliset aineistot, tieteen- ja teknologiatutkimus, monitieteinen tutkimus, tutkimusdata

Abstrakti

E-tiedekaudessa on kyse digitaalisille aineistoille, jaetuille teknisille resursseille sekä hajautetuille vuorovaikutusmuodoille rakentuvasta tutkimuksen informaatio- ja yhteistoimintainfrastruktuurista. Ilmiöstä puhutaan monilla nimillä: e-tiede, e-tutkimus, e-infrastruktuuri, kyberinfrastruktuuri, tiede 2.0 ja tutkimusinfrastruktuuri. Siihen liitetään usein visio tieteentekemisen paradigmamuutoksesta (Atkins ym. 2003), jossa luodaan sekä uusia tieteentekemisen tapoja, kuten tutkimusaineistojen jakaminen ja virtuaalinen tutkimusyhteistyö, että aivan uudenlaisia tutkimusaloja, kuten laskennalliset ja/tai data-intensiiviset alat. Ajankohtaiset laajat ja monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmaalueet, mukaan lukien ilmastonmuutos ja globaalitalous, ovat nostaneet esille e-tieteen merkityksen tutkimuksen tekemisen ja tieteellisen yhteistyön mahdollistajina. E-tiedekauden infrastruktuurien tutkimukseen ja kehitykseen on panostettu useissa maissa laajojen suurirahoitteisten e-tiedeohjelmien kautta, mm. Cyberinfrastructure Yhdysvalloissa, e-Science ja e-Social Science Isossa-Britanniassa sekä e-Research Australiassa.