"Suuri konteksti” – havaintojen, toimintojen ja kielenkäytön pysyvä tausta

Kirjoittajat

• Ahti Lampinen

Avainsanat:

Ahti Lampinen, filosofia, minuus, suuri konteksti, viitekehys, havainnot, Eino Kaila, toiminnot, taito, kommunikointi, skitsofrenia, kognitiivinen toiminta, minuuden muutokset, psykoanalyysi, torjunta, inkubaatiokausi

Abstrakti

Eino Kaila kirjoitti Persoonallisuus-kirjassaan, että ”Normaalioloissa lienee meillä aina, säännöllisissä tapauksissa suhteellisen hitaasti muuttuva persoonallisuuden keskusalue, minäydin, josta me yhä uudestaan löydämme läheisimmäksi koetun itsemme, jonka sävyttää sille ominainen, sanomattoman tuttu, sanoin lausumaton sointisävy” (Kaila 1982, 299). Mutta miten minuus oikeastaan toimii? Ja entä jos läheisyys ja tuttuus katoavat? Ja entä jos muutos ei olekaan hidasta vaan koko ihmisen olemassaoloa ravistelevaa? Yritän vastata näihin kysymyksiin ottamalla käyttöön käsitteen ”suuri konteksti”. Tarkoitan tällä sitä suhteellisen pysyvää taustaa tai viitekehystä, joka ihmisen havainnoilla, toiminnoilla, ajatuksilla ja kielenkäytöllä on.