Feministinen väkivaltatutkimus: akateeminen liike ja ongelmallinen teoria
Avainsanat:
Janne Kivivuori, perheväkivalta, feminismi, konstruktionismi, väkivaltatutkimus, feministinen väkivaltatutkimus, sukupuolijärjestelmä, diskurssianalyysi, puhetavat, empiirinen väkivaltatutkimus, feministinen teoria, kriminologia, väkivaltaisuusAbstrakti
Perheväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma (Haapasalo 2008, 43–64; Salmi ym. 2009). Se on viimeisen parin vuosikymmenen aikana noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Feministisellä kansalaisliikkeellä on ollut keskeinen rooli ja tärkeä ansio tässä kehityksessä. Liike on nostanut ongelmaa yleiseen tietoisuuteen ja vaatinut päättäjiltä toimenpiteitä ilmiön torjunnan tehostamiseksi. Radikaalifeministinen aate on vaikuttanut voimakkaasti myös väkivallan tutkimukseen, synnyttäen niin kutsutun feministisen väkivaltatutkimuksen suuntauksen (Keskinen 2010, 245). Kyseinen suuntaus on muodostunut maamme yliopistoissa yleisimmäksi oppisisällöksi niille yhteiskuntatieteen opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneet väkivallasta ja sen selittämisestä. Suuntaus näkee väkivallan sellaisen sukupuolijärjestelmän seurauksena, jossa miehillä on enemmän valtaa kuin naisilla. Arvioin tässä artikkelissa kriittisesti kyseistä lähestymistapaa ja sen taustalla olevaa tutkimusnäyttöä. Koska tieteellisten suuntausten kritiikissä on tärkeää kohdistaa huomio alan parhaimpaan tutkimukseen, olen valinnut kohteeksi ensisijaisesti teoksia, joita on käytetty oppikirjoina tiedeyliopistoissamme.Viittaaminen
Kivivuori, J. (2012). Feministinen väkivaltatutkimus: akateeminen liike ja ongelmallinen teoria. Tieteessä tapahtuu, 30(5). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/6878