Social hållbarhet och scientific literacy i flerspråkiga naturvetenskapsklassrum

Kirjoittajat

• Sari Vuorenpää Institutionen för språkdidaktik, Stockholms universitet
• Lili-Ann Wolff Helsingfors universitet
• Pia Sjöblom Fakulteten för pedagogik och välfärdsstudier, Åbo akademi

DOI: https://doi.org/10.23988/ad.97377

Avainsanat:

sosiaalinen kestävyys, kestävän kehityksen kasvatus, oppiainekieli, scientific literacy, luonnontieteiden didaktiikka

Abstrakti

Sosiaalinen kestävyys ja scientific literacy monikielisissä luonnontieteiden opetustilanteissa

Tämä artikkeli keskittyy sosiaaliseen kestävyyteen opetuskäytäntönä, ei opetussisältönä. Tarkemmin sanottuna artikkeli käsittelee sitä, kuinka luonnontieteellinen opetus voidaan toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tutkimuskysymyksenä on, kuinka luonnontieteiden opettajat voivat tarjota oppilaille yhdenvertaisempia edellytyksiä scientific literacyn kehittämiseen. Vastauksen selvittämisen tukena käytettiin havaintoja opetustilanteista Suomessa ja Ruotsissa. Tuloksissa korostui erityisesti neljä kategoriaa, jotka ovat sosiaalisen kestävyyden kannalta merkityksellisiä opetuksessa: kielenkäyttö, havainnollistaminen, ajankäyttö ja oppilaiden kannustaminen oma-aloitteisuuteen. Yhdenvertaiseen oppimiseen luonnontieteissä tarvitaan didaktiikkaa, jossa tavoitteellinen kielenkäyttö nivoutuu konkreettisiin opetustilanteisiin ilman aikapainetta. Tämänkaltaisessa opetuksessa myös oppilaiden aloitteellisuus on prioriteettina.

 

Social hållbarhet och scientific literacy i flerspråkiga naturvetenskapsklassrum

Abstrakt

Den här artikeln fokuserar på social hållbarhet som undervisningspraxis, inte som undervisningsinnehåll, närmare bestämt hur den naturvetenskapliga undervisningen kan förverkligas på ett socialt hållbart sätt. Forskningsfrågan är hur lärare som undervisar i naturvetenskaper kan erbjuda elever mer likvärdiga förutsättningar att utveckla scientific literacy. Vi sökte svaret med stöd av klassrumsobservationer i Finland och Sverige. I resultatet utkristalliserade sig särskilt fyra kategorier med relevans för social hållbarhet i undervisningen: språkanvändning, konkretisering, tidsanvändning och uppmuntran till elevinitiativ. Ett likvärdigt lärande i naturvetenskaper kräver en didaktik där målmedvetet språkbruk sammanflätas med konkreta lärandesituationer utan tidspress. Det är även ett lärande där elevinitiativ tillvaratas.

Nyckelord: Social hållbarhet, hållbarhetspedagogik, ämnesspråk, scientific literacy,
naturvetenskapernas didaktik

 

Social sustainability and scientific literacy in multilingual science classrooms

Abstract

The focus of this article is social sustainability as a teaching practice, not as teaching content. Specifically, the concern is how to realize science teaching in a socially sustainable way. The research question is how science teachers could offer students equal opportunities to develop scientific literacy. We have searched for answers through classroom observations in Finland and Sweden. The analysis revealed four categories with relevance to social sustainability teaching practice: language use, tangibility, time use, and encouragement of student initiatives. Equal science learning requires teaching methods that include purposeful use of language in practical learning situations without time pressure. It is also the teaching that supports student initiatives.

Keywords: social sustainability, sustainability education, subject language, scientific literacy, science education