Ekologisen kestävyyden utopiat lukionuorten tulevaisuuskuvissa

Authors

• Mari Korhonen Tampereen yliopisto
• Johanna Kallio Tampereen yliopisto
• Jan Varpanen Tampereen yliopisto
• Antti Saari Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23988/ad.120992

Keywords:

ympäristökasvatus, nuorisotutkimus, lukiolaiset, utopiat

Abstract

Abstrakti

Tarkastelemme artikkelissa lukionuorten tapoja hahmottaa ekologisesti kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tutkimusaineistona toimivat nuorten tuottamat utooppiset kuvitelmat kestävästä yhteiskunnasta 2040-luvulla. Aineistonanalyysi osoitti, että lukionuoret kuvailevat ekologisesti kestävää ihannetulevaisuutta kolmen eri puhetavan eli kehyksen kautta. Tekninen kehys, arvokehys ja vastuukehys asettavat tulevaisuuden tarkastelulle eri lähtökohdat, jotka sekä rajoittavat että avaavat mahdollisuuksia tulevaisuuden kuvitteluun. Kehykset eivät nuorten puhetavoissa ilmenneet yhtäaikaisesti, vaan ne ilmenivät ekologisuuden eri osa-alueita pohdittaessa. Ekologisesti kestävää tulevaisuutta edistävässä lukio-opetuksessa eri kehysten tulisi kuitenkin kietoutua toisiinsa. Ehdotamme, että utooppinen kuvittelu voi paljastaa tiettyjä kehysten välisiä puutteita ja siten edistää kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen tähtäävän ympäristökasvatuksen kehittymistä.

 

Abstract

In this article, we look at the ways in which young people in upper secondary schools envisage an ecologically sustainable society in the future. The research data will be based on the utopian visions of a sustainable city in the 2040s produced by young people. The analysis of the data showed that upper secondary school students describe an ecologically sustainable ideal future through three different frames. The technical frame, the value frame and the responsibility frame set different starting points for looking at the future, which both limit and open up possibilities for imagining the future. The frames did not appear simultaneously, but emerged in the context of reflecting on different aspects of ecology. However, the different frames should be intertwined in secondary education for an ecologically sustainable future. We suggest that utopian imagination can reveal certain gaps between different frames and thus contribute to the development of holistic environmental education.