Kailalaista deontiikkaa
Abstract
Vuonna 1924 Elieser Kaila, myöhempi oikeustieteen professori, julkaisi väitöskirjansa, jonka nimi oli yllättävästi Oikeuslogiikka. Kaila tahtoo soveltaa oikeuslauseisiin Heinrich Maierin oppia ”emotiivisesta ajattelusta”, jonka mukaan normit olisivat imperatiiveja. Toisaalta hän pitää kiinni siitä, että oikeuslause samalla väittää normia ”laillisen” normilähteen asettamaksi. Tästä seuraa kohtalokas epämääräisyys hänen teorialleen – mutta sama ongelma on toistunut muillakin. Kailalla on kiintoisia esimerkkejä loogisista totuuksista, ja tavallaan hän ennakoi deonttista logiikkaa, jonka perusti Ernst Mally 1926. Tämä on kuitenkin vain ennakointia, koska Kaila ymmärtää logiikan vanhalla saksalaisella tavalla. Se koskee lähinnä oikeuslauseiden eri muotoja, ei juuri niiden seuraussuhteita ja päättelyjä.
