Naturalisoitu Hegel ja nuoren Marxin filosofinen antropologia
Abstract
Artikkelissa tarkastellaan lähinnä angloamerikkalaisella kielialueella kehittynyttä uushegeliläisyyttä, joka on pyrkinyt puolustamaan ei-metafyysistä luentaa Hegelin filosofiasta. Tälle luennalle on ominaista pyrkimys naturalisoida ja detranssendentalisoida Hegelin ajattelu. Artikkeli keskittyy erityisesti Robert B. Brandomin versioimaan uushegeliläisyyteen ja siinä perusteltuun maltillisen naturalismin mukaiseen tulkintaan Hegelistä. Artikkelissa osoitetaan, että uushegeliläiset perusargumentit itse asiassa uusintavat jo 1800-luvun puolenvälin nuorhegeliläisyydessä kehkeytyneen filosofisen antropologian, joka toimi virikkeenä nuoren Marxin ajattelulle. Lopuksi tarkastellaan hegeliläisen hengen käsitteen naturalisoimiseen ja laajemminkin maltillisen naturalismin ohjelmaan mahdollisesti liittyviä ongelmia. Keskeiseksi kysymykseksi nousee se, onko hegeliläinen hengen käsite ylipäätään naturalisoitavissa vieläpä niin, että samalla voitaisiin pitää johdonmukaisesti kiinni Hegelille ja laajemminkin saksalaiselle klassiselle filosofialle keskeisistä autonomian, vapauden ja itsemäärittelyn ideoista.
