Riippumattomuusehto sosiaalisen valinnan teoriassa – melkein viimeistä kertaa
Abstract
Kirjasymposio Eerik Lagerspetzin Social Choice and Democratic Values – kirjasta.
Kenneth Arrowia seuraten Lagerspetz pitää sosiaalisen valinnan teorian suurimpana vahvuutena sitä, että sen tuloksia voidaan käyttää monissa erilaisissa yhteyksissä. Minä taas pidän teorian suurimpana heikkoutena sen vaikeutta: tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen erityisesti ns. epärelevanttien vaihtoehtojen riippumattomuusehdon tulkinnasta ja muotoilusta.
Lagerspetz hyväksyy kirjassaan nähdäkseni seuraavat väitteet: kaikki demokraattiset äänestyssäännöt rikkovat riippumattomuusehtoa, mutta että tuo ehto on silti normatiivisesti perusteltu. Arrow’n ehdot ovat intuitiivisesti ottaen hyväksyttävissä. Koska riippumattomuusehdon rikkoutumisesta seuraa strategista äänestämistä ja strateginen äänestäminen on normatiivisesti katsottuna ei-toivottavaa tai jopa moraalisesti kyseenalaista, strategisen äänestämisen poissulkeminen olisi paras mahdollinen argumentti riippumattomuusehdon puolesta. Lisäksi säännöt jotka toteuttavat riippumattomuusehdon ovat immuuneja strategiselle käyttäytymiselle. Hyvin toimiva äänestyssääntö luo puhtaasti mekaanisen yhteyden yksilöiden mielipiteiden ja kollektiivisen valinnan välille.
Tämän kirjoituksen ensisijainen tavoite on kumota jokainen edellisessä kappaleessa esitetty väite.
