Selviääkö arkimoraali ilmastokriisistä? Filosofinen analyysi moraalin vaativuudesta ja ilmastonmuutoksesta

Lectio praecursoria 14.10.2023

Författare

  • Mikko Puumala Turun yliopisto, filosofia

Nyckelord:

Arkimoraali, Moraalin vaativuus, Ilmastonmuutos, Harkinnan tasapainomenetelmä

Abstract

Tässä väitöskirjassa tutkin arkimoraalin toimivuutta ilmastonmuutoksen kontekstissa, kiinnittäen erityisesti huomiota moraalin vaativuuteen. Käytän ilmastonmuutosta käsitteellisenä stressitestinä analysoidakseni arkimoraalin ja sen keskeisten periaatteiden kykyä vastata ilmastonmuutokseen ja sen torjumisen vaatimiin uhrauksiin. Tämä stressitesti paljastaa ristiriidan arkimoraalin muodostavassa uskomusjärjestelmässä. Arkimoraalin keskeinen säätelevä periaate, niin sanottu ylivaativuusperiaate, edellyttää ettei toimijoilta vaadita ylivaativia tekoja. Toisaalta arkimoraalille keskeinen moraaliperiaate, haittaperiaate, edellyttää ettei muille saa aiheuttaa tarpeettomasti haittaa. Mutta lähes mikä tahansa mitä teemme kontribuoi ilmastonmuutokseen ja siten aiheuttaa haittaa muille. Olisi äärimmäisen vaativaa olla kontribuoimatta ilmastonmuutokseen jollain tavalla. Näin ollen, nämä kaksi keskeistä periaatetta ovat keskenään ristiriidassa. Argumentoin, että arkimoraali voi selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta stressitestistä vain hyväksymällä myös äärimmäisiä vaatimuksia, ja näytän, kuinka tämä on mahdollista muuttamatta yhtäkään arkimoraalin keskeisistä periaatteista. Näitä keskeisiä periaatteita on vain hieman säädettävä, vaikkakin sillä kustannuksella, että on myös hyväksyttävä äärimmäisempiä vaatimuksia.

Tämä väitöskirja muodostuu kolmesta toisiinsa linkittyneestä ja toisiaan tukevasta punaisesta langasta, tai ajatusketjusta: argumentatiivisesta, metodologisesta ja eksploratiivisesta. Argumentatiivisessa ajatusketjussa muodostetaan institutionaalisen argumentin ihmisen moraalin adaptiivisista rajoista, joka väittää, että ihmisen moraalipsykologisten rajoitusten takia ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käytettävä ensisijaisesti institutionaalisia ratkaisuja. Tämä argumentatiivinen ajatusketju muodostaa myös arkimoraalin ja stressitestin keskeisen toimintatilan: moraaliset vaatimukset, jotka seuraavat velvoitteestamme torjua ilmastonmuutos, liittyvät ensisijaisesti institutionaalisiin ratkaisuihin suostumiseen, ja niihin suostumiseen liittyy merkittäviä uhrauksia. Metodologinen ajatusketju soveltaa laajaa harkinnan tasapainomenetelmää arkimoraaliin. Kyseistä menetelmää käytetään tunnistamaan ja analysoimaan arkimoraalin muodostavia taustateorioita, periaatteita, ja harkittuja arvostelmia. Harkinnan tasapainomenetelmäprosessi johtaa uuteen harkinnan tasapainopisteeseen, jossa arkimoraali kykenee sisällyttämään itseensä myös äärimmäisempiä vaatimuksia, ja siten arkimoraali selviytyy stressitestistä. Eksploratiivinen ajatusketju tarkastelee nykymaailman moraalisesti vaativia olosuhteita. Ehdotan, että maailma on kaukana moraalisesti hyväksyttävästä, eli se on päätynyt tilaan, jossa jopa arkimoraalisten velvoitteiden noudattaminen on äärimmäisen vaativaa. Argumentoin, että tämä kaukana moraalisesti hyväksyttävästä tilasta oleminen ei anna perusteita hylätä arkimoraalia. Vaikka haluaisimme aloittaa moraalisesti “puhtaalta pöydältä”, eli tilanteesta, jossa suurin osa arkisista teoistamme on moraalisesti sallittuja eivätkä aiheuta haittaa muille, tällaisen puhtaan pöydän moraalin ei tulisi olla moraalisen teoretisoinnin päämäärä, vaan päinvastoin, meidän tulisi moraalisesti toimimalla pyrkiä moraalisten teorioiden avulla kohti moraalisesti puhdasta pöytää.

Sektion
Lektiot

Publicerad

2024-08-03

Referera så här

Puumala, M. (2024). Selviääkö arkimoraali ilmastokriisistä? Filosofinen analyysi moraalin vaativuudesta ja ilmastonmuutoksesta: Lectio praecursoria 14.10.2023. Ajatus, 80, 207–216. Hämtad från https://journal.fi/ajatus/article/view/138045