Toisen asteen koulutuspolitiikka murtautuu ulos marginaalista 1990-luvun Suomessa
Avainsanat:
koulutuspolitiikka, hallitusohjelmat, koulutuksen kehittäminen, hyvinvointiyhteiskuntaAbstrakti
Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn
Artikkelissa tarkastelen suomalaista toisen asteen koulutuspolitiikka, joka rakentui joukosta käänteen tekeviä ja poliittisesti hankalia koulu-uudistuksia 1970- ja 1980-luvuilla. Tuolloin vaikuttajiksi tulivat nuoret koulutuspolitiikan suunnittelijat ja peruskoulun kannattajat. Heidän kädenjälkensä näkyi kokoon kutsutuissa komiteoissa, joissa heijastui pyrkimys uudistaa toisen asteen koulutusta. Loppujen lopuksi uudistukset kohdistuivat aina kahteen eri koulutussektoriin eli lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Komitealaitos menetti merkitystään 1980-luvulla, jolloin alkoi kehitys päätösvallan delegoinnista paikallistasolle. 1990-luvulla olivat tyypillisiä valtakunnan tasolla kutakin tehtäväksi antoa varten nopeasti perustetut työryhmät ja arviointi, jotka nousivat koulutuspolitiikan kehittämisen välineiksi. Talouspolitiikka vaikutti toisen asteen kehittämiseen siten, että 1970-luvun nuoriso työttömyys näkyi koulutuspolitiikan kehittämislinjauksissa kuten myös harjoitettu yhteiskuntapolitiikka. 1990-luvun koulutuspolitiikan välineistö pohjautuu uudenlaisiin dokumentteihin. Artikkeli pohjautuu väitöstutkimukseen: Valkolakki vai haalarit, vaiko molemmat.