Laadunarviointi ja moninaisuuden hyväksyminen
Abstract
Kulttuurinen moninaisuus eli diversiteetti tulee nykyisin vastaan useimmilla yhteiskunnan alueilla: kunkin kulttuurin erityisluonne halutaan ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä ja toiminnan tuloksia arvioitaessa. Korkeakoulutuksen laadunarvioinnin yhteydessä siitä harvemmin puhutaan. Päinvastoin arvioinnin ja laatutyön pelätään tasapäistävän korkeakouluja ja kaventavan niiden autonomiaa. Onko näin? Tarkastelen tässä artikkelissa korkeakoulutuksen laadunarviointia sekä Euroopassa kokonaisuudessaan että Suomessa. Bolognan prosessin tässä vaiheessa tunnustetaan jo yleisesti, että sen enempää täysin harmonisoitua tutkintojärjestelmää kuin yhtä ja yhtenäistä laadunvarmistusjärjestelmääkään ei Eurooppaan ole saatavissa – eikä sen tavoitteleminen ole edes tarkoituksen- mukaista. Kunkin maan koulutusjärjestelmän taustalla on kansallinen konteksti, kansallinen traditio, säädökset ja toimintakulttuuri, joita vasten myös koulutuksen laatua ja laadunvarmistusjärjestelmiä on arvioitava. Suuri kysymys on, miten samalla mahdollistetaan koulutuksen kansainvälinen vertailtavuus.
