Ammattikorkeakoulupedagogiikka suomalaisten väitöskirjojen valossa (1996–2016)
Avainsanat:
ammattikorkeakoulutus, pedagogiikka, korkeakoulututkimus, ammattikorkeakoulupedagogiikkaAbstrakti
Tässä katsauksessa kuvataan ammattikorkeakoulupedagogiikkaan kohdistunutta tutkimusta sekä määrällisesti että laadullisesti Suomessa julkaistujen väitöskirjojen kautta. Koulutustehtävä on alusta pitäen ollut ammattikorkeakoulutuksen kivijalka, jonka rinnalle tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle on tullut yhä keskeisempi rooli. Pedagogista kehittämistyötä on tehty ammattikorkeakouluissa sekä valtakunnallisissa verkostoissa, ammattikorkeakoulukohtaisesti että akateemisissa tutkimuksissa. Tavoitteenamme on luoda yleiskuva ammattikorkeakoulupedagogiikan väitöstutkimuksen määrästä sekä tutkituista osa-alueista sisältöineen. Tämä artikkeli piirtää pohjakuvan yksityiskohtaisemmille tutkimuksille. Aineiston muodostavat väitöskirjat ovat vuosilta 1996–2016 (n=103). Tulokset kertovat (1) tutkimuksen painottuvan oppimisen ja osaamisen osa-alueille, (2) painotuksen siirtymisestä yksittäisen opiskelijan oppimisesta pedagogisiin malleihin, (3) opetussuunnitelmiin, ohjaukseen ja opinnäytetöihin kohdistuneen tutkimuksen vähenemisestä sekä (4) koulutusaloista sosiaali- ja terveysalan olevan vahvimmin edustettuna. Väitöstutkimukset osoittavat ammattikorkeakoulupedagogiikan kehitystä sisältökeskeisyydestä osaamisperusteisuuteen sekä koulutusalakohtaisesta pedagogiikasta monialaisesti sovellettaviin pedagogisiin malleihin ja käytänteisiin. Työelämäyhteistyö on muuttunut yksittäisistä aktiviteeteista systemaattiseksi ja sisäänrakennetuksi osaksi ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Katsauksen kohteena olleet tutkimukset ilmentävät ammattikorkeakouluille ominaista pragmatismia: tiedon lähteet ovat käytännössä ja tulokset ovat palautettavissa kehittämään ammattikorkeakoulupedagogiikkaa.
